Kolmas paiva Mauilla. Tultiin tanne tosiaan keskiviikkona, lennettiin Oahulta 30min. Vaihteeksi ihanan lyhyt lento! Ekana paivana ei paljoa tehty, oltiin jotenkin aika poikki. Ajettiin illalla sahkonsinisella Chervolet Cobaltillamme Lahainan rantabulevardille katselemaan meninkia, sit hotellille nauttimaan jalleen kuoharia hotellin laskuun. Joku on sen niin ajatellut, etta sita hanimuunerssit juo :)
Hotelli sijaitsee Lahainan pohjoispuolella, Mauin lansirannalla. Se on ilmeisesti jonkinlainen condominium (joo, mua naurattaa), eli yksityiset ihmiset omistaa asunnot, kuten laskettelukeskuksissa ja turistit vuokraa niita sit silla aikaa kun omistajat on muualla. Parveke aukeaa rannalle josta nakyy auringonlasku. Edelliset asukkaat ovat kuvailleet huoneistoa sanoin "the view is priceless!" "we were so lucky to get room #202" "the view is phenomenal!". Juu, meistakin se on hieno huone/isto.
Maui on aikanaan syntynyt tulivuoresta, niinkuin oikeastaan kaikki Havaijin (kiitti sisko kirjoitusasun tarkistuksesta ;) muutkin saaret. Eilen ajettiin sit tuonne Haleakalan kraaterille, 3000 metrin korkeuteen. Kylmyytta oli n. 13 celsiusta ja me oltiin ihan mielissamme kun vahan viileni. Pilvisyys oli ns. "hernerokka" mutta valilla onnistuttiin pilvien lomasta nakemaan kraaterin pohjalle. Sit naureskeltiin myos sita kun molemmat vahan naamat mutkalla kommentoitiin etta oli se Grand Canyon hienompi. Ollaan tosi vaikea yleiso ;)
Mauista yleisesti: ei lainkaan niin kiva kuin Oahu. Etaisyydet on pitkia ja keljut resortit on vallanneet alaa. Luonnonrannat on aika vahaisia kun hotellit on tosiaan aidanneet suuren osan niista itselleen. Varsinaista keskustaa ei ole vaan siella taalla on pikku kylia ja satunnaisia nahtavyyksia. Onneksi on siis auto ja maisemahan kuitenkin on vertaansa vailla!
Nyt ei tan enempaa. Pertun piti aamulla paasta surffikouluun, mutte tyypit oli peruuttaneet sen tunnin kun halusivat ilmeisesti itse aaltoihin. Kesalla hyvat aallot on harvassa ja juuri tanaan taisi olla erityishyva paiva. Pee on jonossa klo 9:00 alkavalle tunnille. Kohta selviaa paaseeko se surffaamaan vaan lahdetaanko ajelemaan kohti Hanan kaupunkia.
Huomiseksi on varattu viiden tunnin snorkkelireissu ja sunnuntaina Tokioon. Ai niin, Bush tulee meidan kanssa sunnuntaina samalle kentalle, kun se on lentamassa vissiin Australiaan. Hauskaa nahda miten vaikuttaa turvajarjestelyihin..
Moi sit!
M&P
31 elokuuta 2007
28 elokuuta 2007
Pearl Harbor
Tanaan vahan vakavammissa ja syvallisemmissa tunnelmissa. Mietin tassa itsekseni etta milloinkohan nama maailmanrauhaa koskevat ajatukset ja muu yhteiskunnallinen pohdinta lakkaa, mutta ei siihen nayta tehoavan Havajikaan. Eli seuraavassa lyhyesti Pearl Harborin synnyttamia ajatuksia.
Aamulla ajettiin Pearl Harborin muistokohteeseen. Lyhyt tiivistelma: joulukuussa 1941 japanilaiset hyokkasivat ihan puun takaa jenkkien laivastotukikohtaan. Tokihan WW2 oli kaynnissa, mutta kukaan amerikkalainen ei osannut odottaa etta ne silla tavalla hyokkaavat. Pearl Harbour on siis lahden nimi, jossa tukikohta sijaitsee, ei suinkaan mikaan alus, niinkuin aluksi luulin. Hyokkayksessa tuhoutui kokolailla koko tukikohta lentokoneineen ja laivoineen. Yhteensa kuolleita taisi olla kolmisentuhatta.
Muistokohde (memorial) oli tehty aika tyylilla. Etukateen pohdittiin etta mika mahtaa olla nakokulma, kun suurinosa tamankin paikan turisteista on japseja. Ja sitten etukateen vauhkosin sita etta onpa tekopyhaa nyyhkia parin tuhannen sotilaan peraan kun itse pari vuotta myohemmin pudottaa ydinpommit Nagasakiin ja Hiroshimaan. No tunnelma paikassa oli kuitenkin aika neutraali ja kunnioittava, ketaan ei sen kummemmin syytelty. Itse muistomerkki oli myos aika vaikuttava - paikalleen uponnut USS Arizona, jonka paalle on rakennettu "laituri" josta paasi katselemaan laivan hylkya. Ehka itse olisin toivonut sodanvastaista nakokulmaa, etta pitiko naidenkin nuorukaisten ja siviilien nyt sitten kuolla. Mutta sellaistapa on kai turha odottaa armeijan mailla olevasta kohteesta, sotaa kayvalta maalta... Kaikenkaikkiaan kuitenkin siis miellyttava ja ajatuksia herattava visiitti. Varmaan pohdinta sodan tarkoituksista ja hyodyista jatkuu kotimaassa :) Kiintoisa aihe, ette voi kieltaa.
Loppu iltapaiva vietettiin ostoskeskuksessa. Kroppa on edelleen aikas palanut (Marjalla), tai siis paikoitellen, joten rantsuun ei tanaan menty. Huomenna aamupaivalla lennetaan Mauille, jossa vietetaan seuraavat nelja paivaa. Mauilta on vuokrattu jalleen auto ja Perttu uhkaili yrittavansa surffata, mikali sopiva opettaja/koulu loytyy. Saapa nahda miten tanne nettiin sielta paasee, huomaatte sit kuin kay.
Ajateltiin etta naa tekstit on muuten kiva printata sit valokuvien joukkoon. Tanne tulee kuitenkin joka paiva kaadettua kaikki sen paivan paallimmaiset kokemukset.
Nyt lahdetaan viettamaan vikaa iltaa Oahulla. Vissiin syomaan ja sen paalle muutama drinksu :P
Aloha!
M&P
Aamulla ajettiin Pearl Harborin muistokohteeseen. Lyhyt tiivistelma: joulukuussa 1941 japanilaiset hyokkasivat ihan puun takaa jenkkien laivastotukikohtaan. Tokihan WW2 oli kaynnissa, mutta kukaan amerikkalainen ei osannut odottaa etta ne silla tavalla hyokkaavat. Pearl Harbour on siis lahden nimi, jossa tukikohta sijaitsee, ei suinkaan mikaan alus, niinkuin aluksi luulin. Hyokkayksessa tuhoutui kokolailla koko tukikohta lentokoneineen ja laivoineen. Yhteensa kuolleita taisi olla kolmisentuhatta.
Muistokohde (memorial) oli tehty aika tyylilla. Etukateen pohdittiin etta mika mahtaa olla nakokulma, kun suurinosa tamankin paikan turisteista on japseja. Ja sitten etukateen vauhkosin sita etta onpa tekopyhaa nyyhkia parin tuhannen sotilaan peraan kun itse pari vuotta myohemmin pudottaa ydinpommit Nagasakiin ja Hiroshimaan. No tunnelma paikassa oli kuitenkin aika neutraali ja kunnioittava, ketaan ei sen kummemmin syytelty. Itse muistomerkki oli myos aika vaikuttava - paikalleen uponnut USS Arizona, jonka paalle on rakennettu "laituri" josta paasi katselemaan laivan hylkya. Ehka itse olisin toivonut sodanvastaista nakokulmaa, etta pitiko naidenkin nuorukaisten ja siviilien nyt sitten kuolla. Mutta sellaistapa on kai turha odottaa armeijan mailla olevasta kohteesta, sotaa kayvalta maalta... Kaikenkaikkiaan kuitenkin siis miellyttava ja ajatuksia herattava visiitti. Varmaan pohdinta sodan tarkoituksista ja hyodyista jatkuu kotimaassa :) Kiintoisa aihe, ette voi kieltaa.
Loppu iltapaiva vietettiin ostoskeskuksessa. Kroppa on edelleen aikas palanut (Marjalla), tai siis paikoitellen, joten rantsuun ei tanaan menty. Huomenna aamupaivalla lennetaan Mauille, jossa vietetaan seuraavat nelja paivaa. Mauilta on vuokrattu jalleen auto ja Perttu uhkaili yrittavansa surffata, mikali sopiva opettaja/koulu loytyy. Saapa nahda miten tanne nettiin sielta paasee, huomaatte sit kuin kay.
Ajateltiin etta naa tekstit on muuten kiva printata sit valokuvien joukkoon. Tanne tulee kuitenkin joka paiva kaadettua kaikki sen paivan paallimmaiset kokemukset.
Nyt lahdetaan viettamaan vikaa iltaa Oahulla. Vissiin syomaan ja sen paalle muutama drinksu :P
Aloha!
M&P
27 elokuuta 2007
7 konsonanttia ja 5 vokaalia
Tiesitteko etta Havajin kielessa on otsikon verran kirjaimia? Mulle moinen tieto oli yllatys. Mutta nyt kun sen tietaa, niin on helppo ymmartaa miksi paikkojen nimet ym. on niin hassuja. Kuono ja muona on nakyneet ja eraan naisen nimi oli Lihaliha. Ja toinen tietooni saatettu asia on se, etta Havaji (en muuten ole tarkistanut miten se suomeksi kirjoitetaan) lausutaan havai-i, elikkas tuo viimeinen i tulee pienen viiveen jalkeen. Se valilla kirjoitetaankin Hawai'i. Taman saaren nimi on edelleen Oahu ja sekin on siis oikeesti o-ahu. Siina paivan faktat :D
Seuraavaksi vahan tallaista yleisempaa. Lueskelin tanaan matkaoppaan orientaatiokappaletta, kun aloin paivalla pohdisekelmaan naiden ihmisten identiteettia. Etta vaikkakin nailla on amerikkalaiset passit ja on kuvernoorit etc. niin kehenkohan ne lopulta samaistuu? Havaji lasketaan kuuluvaksi Polyneesiaan joka rajautuu Uuteen Seelantiin, Paasiaissaariin ja Havajiin. Se on lahempana Japania kuin Jenkkeja. Vakea taalla on 1,2 miljoonaa, joista "aitoja" havajilaisia kaiketi aika vahan. Suuri osa on lahetystyontekijoiden, kauppiaiden ja siirtotyolaistan (tai mita ne nyt ovat, joita rahdataan kun omat tyontekijat loppuu..) jalkelaisia. Ja sitten oppaassa luki etta 90-luvulla dotcom-buumin aikaan tanne muutti kauheesti pohattoja ja nyt on kaynyt niin, etta Havajin kuvernoori on juutalainen nainen, joka on viela mantereelta kotoisin! Voi sentaan! Mutta hyva uutinen on siis se, etta 1970-luvulla on alkanut havajilaisuuden uusi nousu ja nykyaan havaji on toinen virallinen kieli, hulaa tanssitaan jalleen ja vanhat kasityotaidot ym. perinteet on heratetty eloon. Long live Hawai'i!
Ollaan muutenkin Pertun kanssa yritetty kategorisoida tata paikkaa, etta mistas tasta nyt on kyse ja mika tekee Havajista legendan? Ehka luonnonpuisto tai kansallispuisto kuvaisi rantoja parhaiten. Rannoilla ei ole mitaan kojuja, ei hodareita, jatskia, baareja, ei mitaan. Joka paikassa on kuitenkin suihkut ja siistit vessat. Hiekka ja vesi ovat molemmat tosi puhtaita. Kaikki mita vaki syo rannalla he tuovat mukanaan ja vievat roskat mennessaan. Siten rantsu ei muistuta mitaan nakemaamme - Valimerella on niita kojuja ja kaupustelijoita ja Malesiassa oli sitten niin luonnonmukaista, etta rannoilla oli roskia kookospahkinoista oksiin ja muuhun maa-ainekseen. Sit saaren muu luonto on ihan mieleton. Muistaakseni Jurassic Park on kuvattu taalla, eli osaatte kuvitella jyrkat kasvillisuuden kuorruttamat vuoret ja sumun.
No jaa, siinapa yleiskuvausta :) Alan taas paasta entiseen vauhtiin, koska nettikahvilanpitaja oli tanaan tuttavallinen ja olen vahan rentoutunut. Kissakin nukkuu :)
Tanaan oli snorklauspaiva. Vuokrattiin klo 8 snorkkelit, rapylat ja Pertulle myos bodyboard Snorkeling Bobista, ei suinkaan Sponge Pants Bobista, vaikka ma loppuun asti niin luulinkin. Sit hyokattiin Hanauma Bayhin snorklaamaan! Jesh! Korallit olivat kohtalaiset ja kalat varikkaita. Mun mielesta edelleen Thaimaan nakymat oli parhaat ja Pertusta Punaisenmeren, mutta talla kerralla meilla oli ehdottomasti parhaat snorkkelit. Snorklauksen jalkeen siirryttiin Waimanalo Bayhyn, jotta Perttu paasi kikkailemaan bodyboardillaan. Aallot olivat tolla rannalla oikein edulliset bodyboardingiin. Hyvinhan se sujui, tietty*. Naette sitten kuvat ;) Paivan paatteeksi kaytiin viela snorkailemassa Waikikin lahistolla ja tultiin hotellille viilentamaan kroppia. Iho (Marjalla) on palanut paikoitellen, yllatys oli etta myos varpaiden iho voi palaa?!
*Polttareiden jalkeen Pee ei ole ollut oikein entisellaan. Se tahtoo tehda kaikkia huimia juttuja, ennen se oli enempi down to earth..
Juu, mutta naissa hilpeissa tunnelmissa tanaan! Huominen viela kokonaan Oahulla, sit mauille neljaksi paivaksi. Sielta sit Tokioon jne. Jaksaa, jaksaa ;)
M&P
Seuraavaksi vahan tallaista yleisempaa. Lueskelin tanaan matkaoppaan orientaatiokappaletta, kun aloin paivalla pohdisekelmaan naiden ihmisten identiteettia. Etta vaikkakin nailla on amerikkalaiset passit ja on kuvernoorit etc. niin kehenkohan ne lopulta samaistuu? Havaji lasketaan kuuluvaksi Polyneesiaan joka rajautuu Uuteen Seelantiin, Paasiaissaariin ja Havajiin. Se on lahempana Japania kuin Jenkkeja. Vakea taalla on 1,2 miljoonaa, joista "aitoja" havajilaisia kaiketi aika vahan. Suuri osa on lahetystyontekijoiden, kauppiaiden ja siirtotyolaistan (tai mita ne nyt ovat, joita rahdataan kun omat tyontekijat loppuu..) jalkelaisia. Ja sitten oppaassa luki etta 90-luvulla dotcom-buumin aikaan tanne muutti kauheesti pohattoja ja nyt on kaynyt niin, etta Havajin kuvernoori on juutalainen nainen, joka on viela mantereelta kotoisin! Voi sentaan! Mutta hyva uutinen on siis se, etta 1970-luvulla on alkanut havajilaisuuden uusi nousu ja nykyaan havaji on toinen virallinen kieli, hulaa tanssitaan jalleen ja vanhat kasityotaidot ym. perinteet on heratetty eloon. Long live Hawai'i!
Ollaan muutenkin Pertun kanssa yritetty kategorisoida tata paikkaa, etta mistas tasta nyt on kyse ja mika tekee Havajista legendan? Ehka luonnonpuisto tai kansallispuisto kuvaisi rantoja parhaiten. Rannoilla ei ole mitaan kojuja, ei hodareita, jatskia, baareja, ei mitaan. Joka paikassa on kuitenkin suihkut ja siistit vessat. Hiekka ja vesi ovat molemmat tosi puhtaita. Kaikki mita vaki syo rannalla he tuovat mukanaan ja vievat roskat mennessaan. Siten rantsu ei muistuta mitaan nakemaamme - Valimerella on niita kojuja ja kaupustelijoita ja Malesiassa oli sitten niin luonnonmukaista, etta rannoilla oli roskia kookospahkinoista oksiin ja muuhun maa-ainekseen. Sit saaren muu luonto on ihan mieleton. Muistaakseni Jurassic Park on kuvattu taalla, eli osaatte kuvitella jyrkat kasvillisuuden kuorruttamat vuoret ja sumun.
No jaa, siinapa yleiskuvausta :) Alan taas paasta entiseen vauhtiin, koska nettikahvilanpitaja oli tanaan tuttavallinen ja olen vahan rentoutunut. Kissakin nukkuu :)
Tanaan oli snorklauspaiva. Vuokrattiin klo 8 snorkkelit, rapylat ja Pertulle myos bodyboard Snorkeling Bobista, ei suinkaan Sponge Pants Bobista, vaikka ma loppuun asti niin luulinkin. Sit hyokattiin Hanauma Bayhin snorklaamaan! Jesh! Korallit olivat kohtalaiset ja kalat varikkaita. Mun mielesta edelleen Thaimaan nakymat oli parhaat ja Pertusta Punaisenmeren, mutta talla kerralla meilla oli ehdottomasti parhaat snorkkelit. Snorklauksen jalkeen siirryttiin Waimanalo Bayhyn, jotta Perttu paasi kikkailemaan bodyboardillaan. Aallot olivat tolla rannalla oikein edulliset bodyboardingiin. Hyvinhan se sujui, tietty*. Naette sitten kuvat ;) Paivan paatteeksi kaytiin viela snorkailemassa Waikikin lahistolla ja tultiin hotellille viilentamaan kroppia. Iho (Marjalla) on palanut paikoitellen, yllatys oli etta myos varpaiden iho voi palaa?!
*Polttareiden jalkeen Pee ei ole ollut oikein entisellaan. Se tahtoo tehda kaikkia huimia juttuja, ennen se oli enempi down to earth..
Juu, mutta naissa hilpeissa tunnelmissa tanaan! Huominen viela kokonaan Oahulla, sit mauille neljaksi paivaksi. Sielta sit Tokioon jne. Jaksaa, jaksaa ;)
M&P
Catching waves at Sandy Beach
No niin, eka paiva Havajilla takana! Tunnelma on taysin eri kuin NYssa. Kaupunki on vaihtunut hiekkarantoihin ja kiireiset toihin harppovat konttorirotat rentoon surffikansaan. Saa on mita parhain, tyynehkoa ja lamminta n. 30. Mekin rentouduttais paikallisten tavoin jos osattais ;)
Peen kroppa ei ela viela Havajin aikaa, joten se herasi 4:30 lukemaan Harry Potteria. Aamiaisella oltiin ekoina 7:30 ja siten siis ekassa kohteessa jo _ennen_ ysia! Mahtavaa, tahti vaan kiihtyy :D Aamulla kiivettiin siis monen sadan metrin korkeuteen Diamond Head -kraateriin ja saatiin siita hyvasta diplomit :) Ajateltiin etta se on sopiva tapa aloittaa honeymoonersien Havaji-loma. Maisema kohti kaupunkia oli upea ja oli hienoa nahda kuinka pilvet keraantyvat vuorten paalle kaupungin ja rannan ollessa kirkkaassa auringossa. Tama Oahun saari ei ole jarin iso, mutta luonto tavattoman rikasta. Maisema muistuttaa jossain maarin Malesian Tiomania, mutta tarkempi erottelu saastetaan kotiin. Voidaan kayda yksityiskohdat lapi yhdessa kuvamateriaalin kanssa :) (Katahan toivoi kommentissaan tasmallisempaa otetta raportointiin...)
Lopun paivaa ajeltiin autolla pitkin poikin rantoja. Osassa oli surffareita, osassa body boardareita, osassa lapsiperheita ja eraassa mekin kastauduttiin, hehe. Vesi oli valtavan lamminta, kirkasta ja sellaista maitomaisen pehmeaa. Suomessa ollessa ei muistakaan milta lammin vesi tuntuu. Aurinkoa riitti koko paivaksi ja nyt vahan ihoa nipistelee. Huomiseksi ollaan suunniteltu snorkalusta.
Nyt ei juttua irtoa tan enempaa, kun ollaan taas tassa samassa originellissa nettikahvilassa. Omistajan kissa kiipeili just nappaimiston yli, kun Perttu syo leipaa je sekin kai olisi halunnut.
Naissa tunnelmissa jatketaan huomenna!
Niin, ja kumpikaan meista ei muuten koskaan oo ollut nain kaukana kotoota. Aikaeroa taitaa olla 13 tuntia, miettikaapa sita seikkaa!
M&P
Diamond Head Crater (760ft)
Sandy Beach
Kailua Beach
Malaekahana Beach
Sunset Beach
Ehukai Beach
Waikikin rantabulevardin iltamarkkinat
Peen kroppa ei ela viela Havajin aikaa, joten se herasi 4:30 lukemaan Harry Potteria. Aamiaisella oltiin ekoina 7:30 ja siten siis ekassa kohteessa jo _ennen_ ysia! Mahtavaa, tahti vaan kiihtyy :D Aamulla kiivettiin siis monen sadan metrin korkeuteen Diamond Head -kraateriin ja saatiin siita hyvasta diplomit :) Ajateltiin etta se on sopiva tapa aloittaa honeymoonersien Havaji-loma. Maisema kohti kaupunkia oli upea ja oli hienoa nahda kuinka pilvet keraantyvat vuorten paalle kaupungin ja rannan ollessa kirkkaassa auringossa. Tama Oahun saari ei ole jarin iso, mutta luonto tavattoman rikasta. Maisema muistuttaa jossain maarin Malesian Tiomania, mutta tarkempi erottelu saastetaan kotiin. Voidaan kayda yksityiskohdat lapi yhdessa kuvamateriaalin kanssa :) (Katahan toivoi kommentissaan tasmallisempaa otetta raportointiin...)
Lopun paivaa ajeltiin autolla pitkin poikin rantoja. Osassa oli surffareita, osassa body boardareita, osassa lapsiperheita ja eraassa mekin kastauduttiin, hehe. Vesi oli valtavan lamminta, kirkasta ja sellaista maitomaisen pehmeaa. Suomessa ollessa ei muistakaan milta lammin vesi tuntuu. Aurinkoa riitti koko paivaksi ja nyt vahan ihoa nipistelee. Huomiseksi ollaan suunniteltu snorkalusta.
Nyt ei juttua irtoa tan enempaa, kun ollaan taas tassa samassa originellissa nettikahvilassa. Omistajan kissa kiipeili just nappaimiston yli, kun Perttu syo leipaa je sekin kai olisi halunnut.
Naissa tunnelmissa jatketaan huomenna!
Niin, ja kumpikaan meista ei muuten koskaan oo ollut nain kaukana kotoota. Aikaeroa taitaa olla 13 tuntia, miettikaapa sita seikkaa!
M&P
Diamond Head Crater (760ft)
Sandy Beach
Kailua Beach
Malaekahana Beach
Sunset Beach
Ehukai Beach
Waikikin rantabulevardin iltamarkkinat
25 elokuuta 2007
Aloha
..ja terveiset Honolulusta, Waikiki Beachilta. Itsekin ollaan viela vahan hammentyneita etta miten me tanne paadyttiin. Matka oli nahkaas pitka ja monivaiheinen.
Aamulla ylos klo 5:30, metroon 6:07, lentokenttajunaan 6:55, check-innissa VIP-jonoon kun oltiin niin myohassa(!?) 7:45, kone Losiin 9:00, Losissa 12:00, Hawaijin koneeseen 15:15, Honolulun lentokentalla 17:50, auton vuokraus 18:30, hotellilla 19:35. Koneissa ei tarjoiltu ruokaa eika meilla ollut Exit-paikkoja. Pera luki Potteria ja ma Romeota ja Juliaa, joskin ma taisin enimmakseen nukkua.
Nyt kloku on 20:55 ja aamun lahdosta on kulunut 21 tuntia, kellon on 3 yolla New Yorkissa! Eli happy honeymoon vaan meille kaikille :D No ei sentaan, aivan mahtavaahan tama on! Ajateltiin korkata huoneessa ollut kalifornialainen shampanja ja istua iltaa partsilla. Rantaan on joitain kymmenia metreja ja ilma on trooppinen. Ei pollompaa ;)
Hotellissa ei oo nettia, mutta tama aikas erikoinen internet-kahvila loytyi (jalleen) Lonely Planetin avulla. Paastaan siis varmaan taaltakin maailman kolkasta postailemaan ihan tiuhasti.
Nyt vasyttaa kovasti, mutta tassa muutamia irrallisia ajatuksia tasta paivasta:
-olisi pitanyt vuorkata isompi auto. Nyt meilla on Ford Focus ja muilla muhkeat SUVt. _Tosi_ noloa! Ollaan ihan eurooppalaiset!
-En erota viela japanilaisia ja havajilaisia toisistaan. Taytyy yrittaa harjaannuttaa silmaa
-Vaikuttaa silta etta Hawaiji on mielentila. Ihmiset hiippailee sandaaleissaan ja rantavaatteissaan
-bongasin julkkiksen! Ihan oikeasti siis, muut ottivat siita valokuviakin. Ma en tieteenkaan, kun oon tottunut oleen, Benikin asuu Lassilassa ihan vieressa. Eli siis samassa lentsikassa oli Lostin Sayed. Wuhuuu!
Huomenna sit tsiigaileen paikkoja!
Mooooi!
M & P
Aamulla ylos klo 5:30, metroon 6:07, lentokenttajunaan 6:55, check-innissa VIP-jonoon kun oltiin niin myohassa(!?) 7:45, kone Losiin 9:00, Losissa 12:00, Hawaijin koneeseen 15:15, Honolulun lentokentalla 17:50, auton vuokraus 18:30, hotellilla 19:35. Koneissa ei tarjoiltu ruokaa eika meilla ollut Exit-paikkoja. Pera luki Potteria ja ma Romeota ja Juliaa, joskin ma taisin enimmakseen nukkua.
Nyt kloku on 20:55 ja aamun lahdosta on kulunut 21 tuntia, kellon on 3 yolla New Yorkissa! Eli happy honeymoon vaan meille kaikille :D No ei sentaan, aivan mahtavaahan tama on! Ajateltiin korkata huoneessa ollut kalifornialainen shampanja ja istua iltaa partsilla. Rantaan on joitain kymmenia metreja ja ilma on trooppinen. Ei pollompaa ;)
Hotellissa ei oo nettia, mutta tama aikas erikoinen internet-kahvila loytyi (jalleen) Lonely Planetin avulla. Paastaan siis varmaan taaltakin maailman kolkasta postailemaan ihan tiuhasti.
Nyt vasyttaa kovasti, mutta tassa muutamia irrallisia ajatuksia tasta paivasta:
-olisi pitanyt vuorkata isompi auto. Nyt meilla on Ford Focus ja muilla muhkeat SUVt. _Tosi_ noloa! Ollaan ihan eurooppalaiset!
-En erota viela japanilaisia ja havajilaisia toisistaan. Taytyy yrittaa harjaannuttaa silmaa
-Vaikuttaa silta etta Hawaiji on mielentila. Ihmiset hiippailee sandaaleissaan ja rantavaatteissaan
-bongasin julkkiksen! Ihan oikeasti siis, muut ottivat siita valokuviakin. Ma en tieteenkaan, kun oon tottunut oleen, Benikin asuu Lassilassa ihan vieressa. Eli siis samassa lentsikassa oli Lostin Sayed. Wuhuuu!
Huomenna sit tsiigaileen paikkoja!
Mooooi!
M & P
Greedy fish
"Hehe, greedy fish! This can only happen in Coney Island!" Kalalla oli siis kaksi koukkua suussaan ja kalastajat naureskelivat etta olipahan vaan ahne kala. Oli hauskaa kuunnella sita jupinaa ja selostusta, naa tyypit on kovia puhumaan ja kommentoimaan - kovaan aaneen.
Eilen oli siis vika paiva NYssa ja aurinko paistoi! Lahdettiin heti aamulla Coney Islandille ja Brighton Beachille, pois Manhattanilta, Brooklynin lapi aivan kaakkoon/etelaan. Siella on vanhahko huvipuisto, laitureita ja tietty hiekkaranta. Sielta itseasiassa laittelinkin teille muutamille tekstareita. Kata oli ainakin lahdossa Taiteiden yon viettoon ja Iipi oli liikenteessa Seran kanssa. Ja ainiin, melkein meinasi unohtua eras silmiinpistava piirre koko tuosta alueesta: Sinne on pakkautuneet kaikki NYn venalaiset, ukrainalaiset ym baltit. Kauppojen kyltit olivat suureksi osaksi kyrillisilla kirjaimilla ja kadulla kuului venajaa. Ihmiset olivat myos venalaisen nakoisia ja oli siella yksi turkis/karvahattuliikeikn ;)
Vaikka taisin viime postauksessa vahan kritisoida Lonely Planeteja, niin ainakin talla kerralla kirjan vinkit olivat tosi hyodyksi. Ajeltiin rannalta keskustaan pain ja mietittiin mita syotais. Italialaista, amerikkalaista ja meksikolaista oltiin syoty jo. Sit vaan napsakkaasti opaskirja auki ja etsimaan missa pain kaupunkia on kaikki intialaiset ravintolat. Paadyttiin ns. Curry Streetille ja syotiin Pertun mielesta huonotasoinen lounas. No mitapa ma tuohon sanomaan, kun en oo koskaan Intiassa kaynyt... Ainoa kokemus on Helsingin Namaskaarista :)
Sit laahustettiin viela Sohon lapi ja hurautettiin metrolla hotellille. Pakattiin kamat ja kaytiin yoburgerilla ja Irkku-pubissa vetamassa yhteen New Yorkin kokemukset: Pelkkaa hyvaa. Pertun mukaan "rahalla saa ja hevosella paasee". Mmmh.. huumorintaju on silla kuten ennenkin...
Ehka tama tasta. Kirjoitan uuden postin ja kerron mis ollaan ja miten tahan on tultu :D
M ja nyt myos P
Eilen oli siis vika paiva NYssa ja aurinko paistoi! Lahdettiin heti aamulla Coney Islandille ja Brighton Beachille, pois Manhattanilta, Brooklynin lapi aivan kaakkoon/etelaan. Siella on vanhahko huvipuisto, laitureita ja tietty hiekkaranta. Sielta itseasiassa laittelinkin teille muutamille tekstareita. Kata oli ainakin lahdossa Taiteiden yon viettoon ja Iipi oli liikenteessa Seran kanssa. Ja ainiin, melkein meinasi unohtua eras silmiinpistava piirre koko tuosta alueesta: Sinne on pakkautuneet kaikki NYn venalaiset, ukrainalaiset ym baltit. Kauppojen kyltit olivat suureksi osaksi kyrillisilla kirjaimilla ja kadulla kuului venajaa. Ihmiset olivat myos venalaisen nakoisia ja oli siella yksi turkis/karvahattuliikeikn ;)
Vaikka taisin viime postauksessa vahan kritisoida Lonely Planeteja, niin ainakin talla kerralla kirjan vinkit olivat tosi hyodyksi. Ajeltiin rannalta keskustaan pain ja mietittiin mita syotais. Italialaista, amerikkalaista ja meksikolaista oltiin syoty jo. Sit vaan napsakkaasti opaskirja auki ja etsimaan missa pain kaupunkia on kaikki intialaiset ravintolat. Paadyttiin ns. Curry Streetille ja syotiin Pertun mielesta huonotasoinen lounas. No mitapa ma tuohon sanomaan, kun en oo koskaan Intiassa kaynyt... Ainoa kokemus on Helsingin Namaskaarista :)
Sit laahustettiin viela Sohon lapi ja hurautettiin metrolla hotellille. Pakattiin kamat ja kaytiin yoburgerilla ja Irkku-pubissa vetamassa yhteen New Yorkin kokemukset: Pelkkaa hyvaa. Pertun mukaan "rahalla saa ja hevosella paasee". Mmmh.. huumorintaju on silla kuten ennenkin...
Ehka tama tasta. Kirjoitan uuden postin ja kerron mis ollaan ja miten tahan on tultu :D
M ja nyt myos P
24 elokuuta 2007
Let's go Mets!
Eilen nahtiin aurinko! Aaah!!! Ja heti tuli Katan sanoin Dallasit kainaloihin, eli ehka on ollut ihan hyva etta ollaan voitu tehda noi kaupunkikavelyt vahan pilvisemmassa saassa.
Ja siina missa aurinko oli ihana asia niin paha asia eilen oli, etta nain ilkeita jenkkeja. Kerron siita kun sen aika tulee. Ekaksi kuitenkin juttua Meatpacking Districtista.
Meilla on kaytossa Lonely Planet matkaoppaat, ollaan ostettu ne kaikista niista paikoista joissa ollaan oltu ja joihin ollaan menossa. Sit kotona ne on ihanan nuhjuisina kirjahyllyssa muistuttamassa tehdyista matkoista. Vaiks oppaat onkin verrattomia karttoineen ja kuvaliitteineen on Lonely Planet -matkailussa huonojakin puolia. Kirjoissa on runsaasti yksityiskohtia ja pikkunahtavyyksia - mm. Meatpacking District. Aamulla kun suunniteltiin reittia ihan innoissamme ympyroitin se alue ja katsottiin mihin siita paasee. Sit myohemmin kun kaveltiin kummallisen lihakoukkualueen lapi, missa miehilla oli veriset esiliinat ja sangoissa lihanpaloja, mietittiin etta kumpi sinne halusi ja milta nyt pitaisi tuntua ;) Vahan sama juttu Chelsea Piersien kanssa. Laiturit olivat laiturien nakoiset, paljon kivempi oli Chelsea Market, johon loydettiin ihan vahingossa.
Ja Chelsea Pierisilla tapahtui itseasiassa tuo alussa mainitsemani ilkean amerikkalaisen kohtaaminen. Mentiin sisaan yhteen kahvilaan, kun haluttiin istua hetkeksi ja ottaa pikkuset juomat. Tarjoilija ohjasi meidat poytaan ja pian Perttu painelikin jo jaakaapille ja tiskille maksamaan Fantaansa. No se tarjoilijapa kiihtyi ja tuli mua komentamaan "I told you guys, if you eat here, you order from me!" Kammottavaa, olipa kelju! Tai no ehka se oli ihan tavallinen mut mulle tuli paha mieli kun kukaan ei silittanyt ja sanonut honey ;)
Yleensakin toi kahvila-/ravintolakulttuuri on aika turhauttava protokollineen: Poytaanohjaus, ruokalistan selaus, tilaus, ruoan saapuminen, laskun tilaus, tipin laskeminen, maksaminen ja poistuminen. Kylla siihen varmasti tottuisi, mut Suomessa on kiva kun kahviloissa saa itse ottaa tiskilta eika tippeja anneta juuri missaan.
Brooklyn Bridgelta oli upeat maisemat, mutta itse Brooklyn oli kylla kiehtovampi. Yhtakkia oltiinkin ainoat valkoihoiset. Se tuli meille vahan yllatyksena. Oltiin liikennevaloissa kun valoihin pysahtyi jattilaismainen Escalade (tjsp) ja sisalta kuului musaa. Kysyin Pertulta etta mika tsipale ja se sanoi Going to da club, tai mika ikina olikaan ja artistina oli 50cent. En oo koskaan nahnyt Perttua niin valkoisena, siis tiedatteko valkoisena :D Ja mina siina samassa myos: Me liikutaan kulmikkaasti, ollaan jaykkiksia ja hintelia ja yritetaan kokoajan vieda mahdollisimman vahan tilaa ja pitaa vain hiljaista aanta. Ja meidan puhuma englanti on niin vaaranlaista! Lokaalit on aanekkaita, ne laulaa tai siis hoilaa ohimennessaan, valilla muutama tanssahtelee ja tekee liikkeita ja sit ne kailottaa. Ja ne on kaikki XL. Naurettiin etta P kylla hulahtais lapi hiphop-miesten t-paidoista, mun yli ne kavelis ;)
Illalla sit oli Mets vs. Padres. Mahtavaa! Stadion ei ollut ihan taysi, mutta elamys oli upea. Yleiso joi reippaasti ja liikehti tosi paljon. Ne kuljeskeli vessaan ja ostamaan juomaa, hodareita, popcornia ja valilla piti laulaa yhdessa Metsien kannatuslaulu. Mut eipa se mitaan, oli kiva nahda miten taalla ollaan. Ja ainiin, tassa kohdassa nain sen toisen ilkean jenkin. Eras katsoja sanoi toiselle katsojalle, etta seiso vaan mun edessa, I didn't want to see the game anyway.. Aikas toykee, eikomita?!
Huoh.. Taas tuli pitka posti vaikka ajattelin etta ei mulla kylla nyt oo mitaan asiaa. Jos aurinko pysyy esilla niin lahdetaan uimarannalle. Huomenna tosi aikaisin lento Havajille ja katsellaan sit miten blogin paivitys onnistuu.
Ja saa edelleen kommentoida. Timolta kuultiin Suomen terveiset ja Hesarista nahtiin etta siella oli ollu kauhea ukkonen.
Heido sit!
M. (P on jalleen painellut huoneeseen hoitamaan _tyopuheluita_!)
Meatpacking District
Chelsea Piers
Brooklyn Bridge
Brooklyn ja Fulton Street Mall
Pyorahdys hotellilla
Shea Stadium & Mets vs. Padres
Ja siina missa aurinko oli ihana asia niin paha asia eilen oli, etta nain ilkeita jenkkeja. Kerron siita kun sen aika tulee. Ekaksi kuitenkin juttua Meatpacking Districtista.
Meilla on kaytossa Lonely Planet matkaoppaat, ollaan ostettu ne kaikista niista paikoista joissa ollaan oltu ja joihin ollaan menossa. Sit kotona ne on ihanan nuhjuisina kirjahyllyssa muistuttamassa tehdyista matkoista. Vaiks oppaat onkin verrattomia karttoineen ja kuvaliitteineen on Lonely Planet -matkailussa huonojakin puolia. Kirjoissa on runsaasti yksityiskohtia ja pikkunahtavyyksia - mm. Meatpacking District. Aamulla kun suunniteltiin reittia ihan innoissamme ympyroitin se alue ja katsottiin mihin siita paasee. Sit myohemmin kun kaveltiin kummallisen lihakoukkualueen lapi, missa miehilla oli veriset esiliinat ja sangoissa lihanpaloja, mietittiin etta kumpi sinne halusi ja milta nyt pitaisi tuntua ;) Vahan sama juttu Chelsea Piersien kanssa. Laiturit olivat laiturien nakoiset, paljon kivempi oli Chelsea Market, johon loydettiin ihan vahingossa.
Ja Chelsea Pierisilla tapahtui itseasiassa tuo alussa mainitsemani ilkean amerikkalaisen kohtaaminen. Mentiin sisaan yhteen kahvilaan, kun haluttiin istua hetkeksi ja ottaa pikkuset juomat. Tarjoilija ohjasi meidat poytaan ja pian Perttu painelikin jo jaakaapille ja tiskille maksamaan Fantaansa. No se tarjoilijapa kiihtyi ja tuli mua komentamaan "I told you guys, if you eat here, you order from me!" Kammottavaa, olipa kelju! Tai no ehka se oli ihan tavallinen mut mulle tuli paha mieli kun kukaan ei silittanyt ja sanonut honey ;)
Yleensakin toi kahvila-/ravintolakulttuuri on aika turhauttava protokollineen: Poytaanohjaus, ruokalistan selaus, tilaus, ruoan saapuminen, laskun tilaus, tipin laskeminen, maksaminen ja poistuminen. Kylla siihen varmasti tottuisi, mut Suomessa on kiva kun kahviloissa saa itse ottaa tiskilta eika tippeja anneta juuri missaan.
Brooklyn Bridgelta oli upeat maisemat, mutta itse Brooklyn oli kylla kiehtovampi. Yhtakkia oltiinkin ainoat valkoihoiset. Se tuli meille vahan yllatyksena. Oltiin liikennevaloissa kun valoihin pysahtyi jattilaismainen Escalade (tjsp) ja sisalta kuului musaa. Kysyin Pertulta etta mika tsipale ja se sanoi Going to da club, tai mika ikina olikaan ja artistina oli 50cent. En oo koskaan nahnyt Perttua niin valkoisena, siis tiedatteko valkoisena :D Ja mina siina samassa myos: Me liikutaan kulmikkaasti, ollaan jaykkiksia ja hintelia ja yritetaan kokoajan vieda mahdollisimman vahan tilaa ja pitaa vain hiljaista aanta. Ja meidan puhuma englanti on niin vaaranlaista! Lokaalit on aanekkaita, ne laulaa tai siis hoilaa ohimennessaan, valilla muutama tanssahtelee ja tekee liikkeita ja sit ne kailottaa. Ja ne on kaikki XL. Naurettiin etta P kylla hulahtais lapi hiphop-miesten t-paidoista, mun yli ne kavelis ;)
Illalla sit oli Mets vs. Padres. Mahtavaa! Stadion ei ollut ihan taysi, mutta elamys oli upea. Yleiso joi reippaasti ja liikehti tosi paljon. Ne kuljeskeli vessaan ja ostamaan juomaa, hodareita, popcornia ja valilla piti laulaa yhdessa Metsien kannatuslaulu. Mut eipa se mitaan, oli kiva nahda miten taalla ollaan. Ja ainiin, tassa kohdassa nain sen toisen ilkean jenkin. Eras katsoja sanoi toiselle katsojalle, etta seiso vaan mun edessa, I didn't want to see the game anyway.. Aikas toykee, eikomita?!
Huoh.. Taas tuli pitka posti vaikka ajattelin etta ei mulla kylla nyt oo mitaan asiaa. Jos aurinko pysyy esilla niin lahdetaan uimarannalle. Huomenna tosi aikaisin lento Havajille ja katsellaan sit miten blogin paivitys onnistuu.
Ja saa edelleen kommentoida. Timolta kuultiin Suomen terveiset ja Hesarista nahtiin etta siella oli ollu kauhea ukkonen.
Heido sit!
M. (P on jalleen painellut huoneeseen hoitamaan _tyopuheluita_!)
Meatpacking District
Chelsea Piers
Brooklyn Bridge
Brooklyn ja Fulton Street Mall
Pyorahdys hotellilla
Shea Stadium & Mets vs. Padres
23 elokuuta 2007
Tarja, Tarja, Tarja!
Amerikkalaiset eivat totisesti ole vaatimatonta kansaa. Aamun NBC-studiokierroksella jattaydyin muusta seurueesta jalkeen jutellakseni toisen oppaan kanssa. Jo hississa oli tullut ilmi etta ollaan Suomesta, joten samasta aiheesta oli luonteva jatkaa. Opas oli sita mielta etta Jenkit (ts. Conan O'Brian) myotavaikutti voimakkaasti meidan nykyisen presidenttimme valintaan. Tekihan han Tarjalle kampanjan ja se etta Tarjan nakoinen mies(?) nakyi joka ilta telkkarissa auttoi myos Tarjaa saamaan lisaa aania, etenkin nuorilta.
Jaa voihan se olla noinkin mutta voihan se olla toisinkin. Mielestani Suomi on yha demokratia eika kansa ole kovin herkka propagandalle. Kaikki tekevat poliittiset paatoksensa itsenaisesti ja vaalisalaisuus on ylpeyden aihe. Toisin on talla puolen... Telkkari syytaa uutisia ja elamyksia ja erilaisiin kansanliikkeisiin on aika houkuttelevan tuntuista menna mukaan. Amerikkalaiset on niin yhteisollista kansaa etta hissimatkakin on kiva jakaa jutellen.
Mutta se siis Tarjasta, Conanista ja studiokierroksesta. Eilen oli poutapaiva, joten pystyttiin tekemaan Little Italyn ja China Townin kierrokset. Perttu luki oppaasta etta kiinalaiset valtaa alaa ja meita nauratti. Vuokraako ne liiketilaa kiharoissa peruukeissa ja viiksissa ja sit muuttaa ylakerran huoneistoon ja alkaa synnyttaa ;) Nain se kai on, silla tosiaan pikkuitaliassa oli valtavasti kiinalaisvaikutteita. Syotiin Italian puolella lounas ja kaveltiin aika ripeasti Kiinan lapi. Mennaan sinne parin viikon paasta oikeesti eika kumpikaan halunnut vaipua viela siihen synkkyyteen ja epamiellyttavyyden tunteeseen mika valtaa mielen kun tuijottaa niiden ruokalistaa tai katsoo liha/kalatiskeja. Huoh.. Luvassa on aika burgerintaytteisia paivia.
Wall Streetin pukumiesten ja jakkunaisten lomasta ajettiin metrolla Greenwich Villageen. Se onkin tosi kotoisan nakoinen alue. Aika englantilainen tai sanfranciscolainen - miten haluatte. Sellaisia kolmikerroksisia kerrostaloja, omat portaat, ovet ja takorautaiset portit. Gay-lesbian-kulttuuri ei tehnyt vaikutusta. Musta me ollaan Euroopassa tossa asiassa aika paljon edella. Homot ja lesbot asuvat heteroiden keskuudessa eika omia kaupunginosia ole. No jaa, me sitten erotellaan varin ja rodun perusteella. Laitetaan kiinalaiset, venalaiset ym. Ita-Helsinkiin ja asutaan me muut muualla!
Alkuillasta tehtiin pieni ostoskierros 5th Avenuella ja hyokattiin jalleen leffaan. Talla kerralla katsottiin Simpsons the Movie. Molemmat tunnustimme leffasta ulos tullessamme etta leffan vikat minuutit oli menneet vahan torkahdellessa. Rytmi ei vielakaan ole kaantynyt ihan kokonaan eivatka noi useiden kilsojen kavelylenkitkaan paljon mielta virkista. Eli aikasin nukkumaan ja aikaisin ylos.
Talle paivalle taitaa tulla kierros Queensissa ja illalla on Metsien (siis Mets, ei forest) matsi. Skipataan Broadwayn teatterit kun hinnat on niin korkeat. Jos saa on hyva mennaan perjantaina etelaan huvipuistoalueelle.
Eikohan siina ollut kaikki. Saa on viimeeksi elokuussa 1911 ollut nain kylma.
M. (Pee meni jo takas huoneeseen eli se ei ota vastuuta tekstin sisallosta ;)
NBC
China Town
Little Italy
Wall Street
Greenwich Village
Leffaliput ja hotellille
5th Avenue - Nike World, Diesel, Bloomingdale
Leffaan
Nukkumaan
Jaa voihan se olla noinkin mutta voihan se olla toisinkin. Mielestani Suomi on yha demokratia eika kansa ole kovin herkka propagandalle. Kaikki tekevat poliittiset paatoksensa itsenaisesti ja vaalisalaisuus on ylpeyden aihe. Toisin on talla puolen... Telkkari syytaa uutisia ja elamyksia ja erilaisiin kansanliikkeisiin on aika houkuttelevan tuntuista menna mukaan. Amerikkalaiset on niin yhteisollista kansaa etta hissimatkakin on kiva jakaa jutellen.
Mutta se siis Tarjasta, Conanista ja studiokierroksesta. Eilen oli poutapaiva, joten pystyttiin tekemaan Little Italyn ja China Townin kierrokset. Perttu luki oppaasta etta kiinalaiset valtaa alaa ja meita nauratti. Vuokraako ne liiketilaa kiharoissa peruukeissa ja viiksissa ja sit muuttaa ylakerran huoneistoon ja alkaa synnyttaa ;) Nain se kai on, silla tosiaan pikkuitaliassa oli valtavasti kiinalaisvaikutteita. Syotiin Italian puolella lounas ja kaveltiin aika ripeasti Kiinan lapi. Mennaan sinne parin viikon paasta oikeesti eika kumpikaan halunnut vaipua viela siihen synkkyyteen ja epamiellyttavyyden tunteeseen mika valtaa mielen kun tuijottaa niiden ruokalistaa tai katsoo liha/kalatiskeja. Huoh.. Luvassa on aika burgerintaytteisia paivia.
Wall Streetin pukumiesten ja jakkunaisten lomasta ajettiin metrolla Greenwich Villageen. Se onkin tosi kotoisan nakoinen alue. Aika englantilainen tai sanfranciscolainen - miten haluatte. Sellaisia kolmikerroksisia kerrostaloja, omat portaat, ovet ja takorautaiset portit. Gay-lesbian-kulttuuri ei tehnyt vaikutusta. Musta me ollaan Euroopassa tossa asiassa aika paljon edella. Homot ja lesbot asuvat heteroiden keskuudessa eika omia kaupunginosia ole. No jaa, me sitten erotellaan varin ja rodun perusteella. Laitetaan kiinalaiset, venalaiset ym. Ita-Helsinkiin ja asutaan me muut muualla!
Alkuillasta tehtiin pieni ostoskierros 5th Avenuella ja hyokattiin jalleen leffaan. Talla kerralla katsottiin Simpsons the Movie. Molemmat tunnustimme leffasta ulos tullessamme etta leffan vikat minuutit oli menneet vahan torkahdellessa. Rytmi ei vielakaan ole kaantynyt ihan kokonaan eivatka noi useiden kilsojen kavelylenkitkaan paljon mielta virkista. Eli aikasin nukkumaan ja aikaisin ylos.
Talle paivalle taitaa tulla kierros Queensissa ja illalla on Metsien (siis Mets, ei forest) matsi. Skipataan Broadwayn teatterit kun hinnat on niin korkeat. Jos saa on hyva mennaan perjantaina etelaan huvipuistoalueelle.
Eikohan siina ollut kaikki. Saa on viimeeksi elokuussa 1911 ollut nain kylma.
M. (Pee meni jo takas huoneeseen eli se ei ota vastuuta tekstin sisallosta ;)
NBC
China Town
Little Italy
Wall Street
Greenwich Village
Leffaliput ja hotellille
5th Avenue - Nike World, Diesel, Bloomingdale
Leffaan
Nukkumaan
22 elokuuta 2007
What did you end up having, honey?
Eilinen oli ostospaiva. Saat on totisesti olleet huonot, eli ollaan jouduttu lykkaamaan muutamia kivoja ulkokohteita tuonnemmaksi. Asteita on joku 20 ja sataa kaatamalla. Tasta syysta eilisesta muodostui ostoskeskuspaiva - eika haittaa yhtaan :)
Aamu alkoi Macy'sissa. Aika pian huomattiin etta se taisikin olla Manhattanin Stocka. Merkkivaatteita vain omilla osastoillaan eika yhtaan huppareita tai tossuja tai farkkuja. Sielta siirryttiin Sohoon Broadwayn kauppoihin ja nytpa tarppasi! Lyhyessa ajassa Marja sai hupparin (olin tahan asti varjotellyt t-paidassa, kts. edellinen postaus), kuudet sukat! Perttu sai farkut ja Reino-tohvelien nakoiset AirWalkin tossut.
Taman postauksen otsikon taustalla on seuraava tarina: Mun kengat olivat aivan lits-lats-marat ja mentiin toiveikkaina FootLockeriin. Siella meita palveli aarimmaisen aanekas ja sujuva, perin amerikkalainen myyja, joka ensin nauroi aanekkaasti mun "soaking Pumas" ja lopulta kun naki meidan postuvan kaupasta tuli viela nojailemaan mun hartiaan ja kysymaan nuo otsikon sanat. Meika vahan hamillaan sitten raoittamaan pussia ja nayttamaan etta hupparihan siella pohjalla makasi. Mita se minua kuulusteli, tulipa lahelle klahmimaan, mika ihmeen honey, kumman kiinnostuneita tyyppeja.. mmhh... Ja aina ne kysyy etta miten me voidaan.. "How are you guys doin'". No hyvinhan tassa...
Kaipaan jo sita etta voi istua lentokoneessa jonkun vieressa kahdeksan tuntia katsomatta kertaakaan kohti, kun voi bussissa kehonkielella, eli vyorymalla toisen yli, ilmaista jaavansa seuraavlla pysakilla ja sita hauskaa tarinaa kun Iipi oli moikannut pihalla tyyppia ja tama oli korjannut etta "ma en kylla asu taalla", eika siis tosiaankaan moikannut takaisin.
Sit piipahdettiin viela Rockefeller Centerissa ostamassa liput taman aamun (juu, klo 9:00 alkaa) NBC-studiokierrokselle. Reppu taynna tavaraa ja jalat edelleen aivan markina palattiin hotellille. Tassa kohdassa sisainen tutkinta on kesken, koska Perttu vaittaa etta ma myos nukuin, mutta ma kylla katsoin telkkaria - Pee goisas. Telkkarista tuli vanhoja Bill Cosbyja ja tuli kivat lapsuusajat mieleen. Ihailin tuolloin jossain maarin Rudya ja Oliviaa. Enka muista kummastelleeni yhtaan sita etta ne ovat mustia. Nyt tietenkin katsoin sarjaa siten etta "Tuossapa hyvin toimeentuleva musta perhe. Mukavaa etta tallaisiakin roolimalleja on tarjolla." Blaah.. Olis kivaa vaan joskus _katsella_ telkkaria, mut minkas teet kun aivoissa rapisee.
Illalla viela kaytiin syomassa Hard Rock Cafessa ja juteltiin mukavia. Kylla tassa reissussa on legendan ainekset. Tahan tullaan palaamaan viela moneen kertaan. En tieda kummassa on mukavampaa, reissussa vai naimisissa. Lyhyen kokemuksen perusteella suosittelen molempia :)
ma ja Pera
Ai niin. Kaansin blogin tekstit suomeksi, et aitikin ymmartaa ja nyt kaikki voivat kommentoida. Ei tarvii rekisteroitua Bloggeriin!
Aamu alkoi Macy'sissa. Aika pian huomattiin etta se taisikin olla Manhattanin Stocka. Merkkivaatteita vain omilla osastoillaan eika yhtaan huppareita tai tossuja tai farkkuja. Sielta siirryttiin Sohoon Broadwayn kauppoihin ja nytpa tarppasi! Lyhyessa ajassa Marja sai hupparin (olin tahan asti varjotellyt t-paidassa, kts. edellinen postaus), kuudet sukat! Perttu sai farkut ja Reino-tohvelien nakoiset AirWalkin tossut.
Taman postauksen otsikon taustalla on seuraava tarina: Mun kengat olivat aivan lits-lats-marat ja mentiin toiveikkaina FootLockeriin. Siella meita palveli aarimmaisen aanekas ja sujuva, perin amerikkalainen myyja, joka ensin nauroi aanekkaasti mun "soaking Pumas" ja lopulta kun naki meidan postuvan kaupasta tuli viela nojailemaan mun hartiaan ja kysymaan nuo otsikon sanat. Meika vahan hamillaan sitten raoittamaan pussia ja nayttamaan etta hupparihan siella pohjalla makasi. Mita se minua kuulusteli, tulipa lahelle klahmimaan, mika ihmeen honey, kumman kiinnostuneita tyyppeja.. mmhh... Ja aina ne kysyy etta miten me voidaan.. "How are you guys doin'". No hyvinhan tassa...
Kaipaan jo sita etta voi istua lentokoneessa jonkun vieressa kahdeksan tuntia katsomatta kertaakaan kohti, kun voi bussissa kehonkielella, eli vyorymalla toisen yli, ilmaista jaavansa seuraavlla pysakilla ja sita hauskaa tarinaa kun Iipi oli moikannut pihalla tyyppia ja tama oli korjannut etta "ma en kylla asu taalla", eika siis tosiaankaan moikannut takaisin.
Sit piipahdettiin viela Rockefeller Centerissa ostamassa liput taman aamun (juu, klo 9:00 alkaa) NBC-studiokierrokselle. Reppu taynna tavaraa ja jalat edelleen aivan markina palattiin hotellille. Tassa kohdassa sisainen tutkinta on kesken, koska Perttu vaittaa etta ma myos nukuin, mutta ma kylla katsoin telkkaria - Pee goisas. Telkkarista tuli vanhoja Bill Cosbyja ja tuli kivat lapsuusajat mieleen. Ihailin tuolloin jossain maarin Rudya ja Oliviaa. Enka muista kummastelleeni yhtaan sita etta ne ovat mustia. Nyt tietenkin katsoin sarjaa siten etta "Tuossapa hyvin toimeentuleva musta perhe. Mukavaa etta tallaisiakin roolimalleja on tarjolla." Blaah.. Olis kivaa vaan joskus _katsella_ telkkaria, mut minkas teet kun aivoissa rapisee.
Illalla viela kaytiin syomassa Hard Rock Cafessa ja juteltiin mukavia. Kylla tassa reissussa on legendan ainekset. Tahan tullaan palaamaan viela moneen kertaan. En tieda kummassa on mukavampaa, reissussa vai naimisissa. Lyhyen kokemuksen perusteella suosittelen molempia :)
ma ja Pera
Ai niin. Kaansin blogin tekstit suomeksi, et aitikin ymmartaa ja nyt kaikki voivat kommentoida. Ei tarvii rekisteroitua Bloggeriin!
21 elokuuta 2007
Statue of Cheese!
"Mom, I can see the Statue of Liberby!" "I can see the Statue of Cheese!" En tieda mita vikaa meidan silmissa oli, mutta pikkulapsista poiketen onnistuimme nakemaan ainoastaan Vapauden patsaan.
Eilisen ohjelma oli siis aika taynna vakio-turisti-nahtavyyksia. Aamu alkoi ajamalla metrolla vaaraan suuntaan. Erittain poikkeuksellista, mutta minkas teet kun jalleen piti juosta ja varmistaa metrosta istumapaikat. Siina sitten hyvasta tuurista maireina aloimme kuulostella kuulutuksia ja aivan painvastaiseen suuntaanhan sita mentiin. Eipa tuo haitannut - kaupungissa on nahtavyyksia joka suunnalla. Aamun ekaksi kohteeksi valikoitui nain kohtalon oikusta Central Park, jossa tehtiin pitkan puoleinen kavelylenkki.
Puistosta pikakaveltiin 5th Avenueta pitkin Empire State Buildingiin ja loput nahtavyydet listattuina taman postauksen lopussa. Tuossa kavellessa tulin tehneeksi erilaisia havaintoja joista kayn tassa lapi muutaman:
I <3 New York, elikkas meika tykkaa. Amerikkalaiset on lystikkaita tyyppeja ja niita on kylla joka lahtoon. On aika vaikeeta tavoittaa amerikkalaisuuden ydinta. Ehka sita kuvaa parhaiten 10-vuotiaan pojan kommentti eraassa haastattelussa CNN:lla "I'm getting the best education I can have to be what ever I want to be!" Tassa poika siis kuvasi oman koulunsa perusopetusta, kaikki tuntui olevan mahdollista eika ylisanoja saastelty. Joskus aidille kuvasin amerikkalaisten perusluonnetta kayttamalla vertauskuvaa yksijalkaisen miehen halusta kiiveta Himalajalle. Amerikkalaiset eivat nae tassa mitaan ongelmaa vaan painavat T-paitoja, leiriytyvat vuoren juurelle kannustamaan ja seuraavat projektin etenemista kuudelta eri uutiskanavalta tosiajassa. Eli tasta kaikesta on siis kyse - kaikki onnistuu!
Toinen kiintoisa seikka on hmm.. miten sen nyt sanoisi.. Ehka jokin mielikuvituksen ja mielikuvien realisoituminen, lihaksi tuleminen. Talla tarkoitan siis sita, etta taksit todella ovat keltaisia, Chrysler Building on upea, ihmiset (ja ma) syovat Hot Dogeja, Tiffanylta saa jalokivia, kaupunkilaiset tuovat kukkia lauantaina kuolleiden palomiesten tapaturmapaikalle. Tuntuu silta kuin olisi keskella hienoja lavasteita. Vaikea uskoa etta tallaista oikeasti on jossakin. Ja sitten sekin viela, etta kun kaytiin eilen katsomassa se Matt the Medusa -elokuva, niin siina ne seikkaili mm. New Yorkissa. Meika myhaili ja bongaili tuttuja nurkkia. Samoin ne oli pitkaan Lontoossa ja sieltakin tunnistettiin monta paikkaa :D
Hehe.. Taman matkan jalkeen voi olla hupsua katsoa mitaan New York - Tokio - Hong Kong -akselilla tapahtuvaa leffaa kun on itse ollut paikalla. Samasta syystahan Teho-osasto -sarjaa oli kiusallista katsoa Warner Bros -studiovierailun jalkeen. Amerikkalaiset olivat muuten positiivisin nakemani yleiso - elamoivat, nauroivat ja taputtivat kesken leffan.
Kirjoittelen tata jalleen hotellin aamiaishuoneessa. Kohta lahdetaan kaupungille. Saat on olleet tosi kylmat ja pitaa varmaan ostaa huppari. Mahan lahdin reissuun yksilla sukilla (!?) ja yhdella pitkahihaisella t-paidalla. Pakatessani hoin vain etta Dubai 45astetta. Nyt taalla New Yorkissa on siis alle 20 eli galsaa, hyrrrr...
Eipa kummempia, toivottavasti kotona on kaikki kivasti ja kiitti Kata, kun sain lukaista sen sun puheen viela :)
M ja P
Central Park
5th Avenue
Empire State Building
WTC
Battery Park / Statue of Liberty
Times Square ja leffa Meduusa kostaa kolmannen kerran tjsp..
Hotellille nukkumaan klo 22:00
Eilisen ohjelma oli siis aika taynna vakio-turisti-nahtavyyksia. Aamu alkoi ajamalla metrolla vaaraan suuntaan. Erittain poikkeuksellista, mutta minkas teet kun jalleen piti juosta ja varmistaa metrosta istumapaikat. Siina sitten hyvasta tuurista maireina aloimme kuulostella kuulutuksia ja aivan painvastaiseen suuntaanhan sita mentiin. Eipa tuo haitannut - kaupungissa on nahtavyyksia joka suunnalla. Aamun ekaksi kohteeksi valikoitui nain kohtalon oikusta Central Park, jossa tehtiin pitkan puoleinen kavelylenkki.
Puistosta pikakaveltiin 5th Avenueta pitkin Empire State Buildingiin ja loput nahtavyydet listattuina taman postauksen lopussa. Tuossa kavellessa tulin tehneeksi erilaisia havaintoja joista kayn tassa lapi muutaman:
I <3 New York, elikkas meika tykkaa. Amerikkalaiset on lystikkaita tyyppeja ja niita on kylla joka lahtoon. On aika vaikeeta tavoittaa amerikkalaisuuden ydinta. Ehka sita kuvaa parhaiten 10-vuotiaan pojan kommentti eraassa haastattelussa CNN:lla "I'm getting the best education I can have to be what ever I want to be!" Tassa poika siis kuvasi oman koulunsa perusopetusta, kaikki tuntui olevan mahdollista eika ylisanoja saastelty. Joskus aidille kuvasin amerikkalaisten perusluonnetta kayttamalla vertauskuvaa yksijalkaisen miehen halusta kiiveta Himalajalle. Amerikkalaiset eivat nae tassa mitaan ongelmaa vaan painavat T-paitoja, leiriytyvat vuoren juurelle kannustamaan ja seuraavat projektin etenemista kuudelta eri uutiskanavalta tosiajassa. Eli tasta kaikesta on siis kyse - kaikki onnistuu!
Toinen kiintoisa seikka on hmm.. miten sen nyt sanoisi.. Ehka jokin mielikuvituksen ja mielikuvien realisoituminen, lihaksi tuleminen. Talla tarkoitan siis sita, etta taksit todella ovat keltaisia, Chrysler Building on upea, ihmiset (ja ma) syovat Hot Dogeja, Tiffanylta saa jalokivia, kaupunkilaiset tuovat kukkia lauantaina kuolleiden palomiesten tapaturmapaikalle. Tuntuu silta kuin olisi keskella hienoja lavasteita. Vaikea uskoa etta tallaista oikeasti on jossakin. Ja sitten sekin viela, etta kun kaytiin eilen katsomassa se Matt the Medusa -elokuva, niin siina ne seikkaili mm. New Yorkissa. Meika myhaili ja bongaili tuttuja nurkkia. Samoin ne oli pitkaan Lontoossa ja sieltakin tunnistettiin monta paikkaa :D
Hehe.. Taman matkan jalkeen voi olla hupsua katsoa mitaan New York - Tokio - Hong Kong -akselilla tapahtuvaa leffaa kun on itse ollut paikalla. Samasta syystahan Teho-osasto -sarjaa oli kiusallista katsoa Warner Bros -studiovierailun jalkeen. Amerikkalaiset olivat muuten positiivisin nakemani yleiso - elamoivat, nauroivat ja taputtivat kesken leffan.
Kirjoittelen tata jalleen hotellin aamiaishuoneessa. Kohta lahdetaan kaupungille. Saat on olleet tosi kylmat ja pitaa varmaan ostaa huppari. Mahan lahdin reissuun yksilla sukilla (!?) ja yhdella pitkahihaisella t-paidalla. Pakatessani hoin vain etta Dubai 45astetta. Nyt taalla New Yorkissa on siis alle 20 eli galsaa, hyrrrr...
Eipa kummempia, toivottavasti kotona on kaikki kivasti ja kiitti Kata, kun sain lukaista sen sun puheen viela :)
M ja P
Central Park
5th Avenue
Empire State Building
WTC
Battery Park / Statue of Liberty
Times Square ja leffa Meduusa kostaa kolmannen kerran tjsp..
Hotellille nukkumaan klo 22:00
20 elokuuta 2007
New York, New York
Terveisia Milford Plazan aamiaisloungesta. Paatettiin pystyttaa blogi, kun tassa aamiaishuoneessa on aika houkuttelevasti naita tietsikoita. Katsotaan miten paastaan paivittamaan matkan edetessa, mutta nyt ainakin viikon ajan pitaisi onnistua ihan hyvin.
Aika vauhdilla tanne saavuttiin - itseasiassa ihan juostiin... Kun oltiin paasty lapi passintarkastusten huomattiin etta ihmiset alkoivat kiihdyttaa askeliaan ja juosta. No niinpa mekin sitten. Saavuttiin eraille porteille & lippuautomaateille siten ensimmaisten joukossa, mutta eipa meilla ollut mitaan tietoa mita siina olisi pitanyt tehda. Ekoja kuitenkin oltiin ja tunnettiin valtavaa mielihyvaa ;) Lopulta kiirehtimisen ansiosta ehdittiin 5:05 lahtevaan paikallisjunaan, joka tuntui tuolloin tosi tarkealta. Ajatella jos siita olis myohastytty ;) (Taman toiminnan vuoksi varmaan ymmartanette myos blogin osoitteen, hehe)
Sit ulos junasta ja mika naky!!! Mulla meni varmasti leuat sijoiltaan kun maisema oli niin mahtava! En voinut uskoa, ihan kuin leffoissa! Siiman varassa sinkoileva Spiderman vain puuttui. Ehka sekin nahdaan viela. Kaiken nakoisia ihmisia, limusiineja, keltaisia takseja, isoja autoja, ravintoloita, pilvenpiirtajia, tiedatte mita tarkoitan.
Kaveltiin rinkat selassa sateenvarjon alla hotellille, koska tassa kohdassa ajateltiin etta on hyva saastaa roposia. Hotelli onkin muuten tosi hyvassa paikassa, korttelin verran sivussa Times Squarelta, taalla keskella Broadwayta. Nyt ollaan syoty aamiainen ja hyokataan ekaan kohteeseen. Kellohan alkaakin olla sopivasti 9:00
Marja & Pera.
Ja kiitti kaikille lauantaista! "Laulaisin teille kiitokseksi, mutta valitettavasti aikataulu ei anna myoden.."
Aika vauhdilla tanne saavuttiin - itseasiassa ihan juostiin... Kun oltiin paasty lapi passintarkastusten huomattiin etta ihmiset alkoivat kiihdyttaa askeliaan ja juosta. No niinpa mekin sitten. Saavuttiin eraille porteille & lippuautomaateille siten ensimmaisten joukossa, mutta eipa meilla ollut mitaan tietoa mita siina olisi pitanyt tehda. Ekoja kuitenkin oltiin ja tunnettiin valtavaa mielihyvaa ;) Lopulta kiirehtimisen ansiosta ehdittiin 5:05 lahtevaan paikallisjunaan, joka tuntui tuolloin tosi tarkealta. Ajatella jos siita olis myohastytty ;) (Taman toiminnan vuoksi varmaan ymmartanette myos blogin osoitteen, hehe)
Sit ulos junasta ja mika naky!!! Mulla meni varmasti leuat sijoiltaan kun maisema oli niin mahtava! En voinut uskoa, ihan kuin leffoissa! Siiman varassa sinkoileva Spiderman vain puuttui. Ehka sekin nahdaan viela. Kaiken nakoisia ihmisia, limusiineja, keltaisia takseja, isoja autoja, ravintoloita, pilvenpiirtajia, tiedatte mita tarkoitan.
Kaveltiin rinkat selassa sateenvarjon alla hotellille, koska tassa kohdassa ajateltiin etta on hyva saastaa roposia. Hotelli onkin muuten tosi hyvassa paikassa, korttelin verran sivussa Times Squarelta, taalla keskella Broadwayta. Nyt ollaan syoty aamiainen ja hyokataan ekaan kohteeseen. Kellohan alkaakin olla sopivasti 9:00
Marja & Pera.
Ja kiitti kaikille lauantaista! "Laulaisin teille kiitokseksi, mutta valitettavasti aikataulu ei anna myoden.."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)