Eilen nahtiin aurinko! Aaah!!! Ja heti tuli Katan sanoin Dallasit kainaloihin, eli ehka on ollut ihan hyva etta ollaan voitu tehda noi kaupunkikavelyt vahan pilvisemmassa saassa.
Ja siina missa aurinko oli ihana asia niin paha asia eilen oli, etta nain ilkeita jenkkeja. Kerron siita kun sen aika tulee. Ekaksi kuitenkin juttua Meatpacking Districtista.
Meilla on kaytossa Lonely Planet matkaoppaat, ollaan ostettu ne kaikista niista paikoista joissa ollaan oltu ja joihin ollaan menossa. Sit kotona ne on ihanan nuhjuisina kirjahyllyssa muistuttamassa tehdyista matkoista. Vaiks oppaat onkin verrattomia karttoineen ja kuvaliitteineen on Lonely Planet -matkailussa huonojakin puolia. Kirjoissa on runsaasti yksityiskohtia ja pikkunahtavyyksia - mm. Meatpacking District. Aamulla kun suunniteltiin reittia ihan innoissamme ympyroitin se alue ja katsottiin mihin siita paasee. Sit myohemmin kun kaveltiin kummallisen lihakoukkualueen lapi, missa miehilla oli veriset esiliinat ja sangoissa lihanpaloja, mietittiin etta kumpi sinne halusi ja milta nyt pitaisi tuntua ;) Vahan sama juttu Chelsea Piersien kanssa. Laiturit olivat laiturien nakoiset, paljon kivempi oli Chelsea Market, johon loydettiin ihan vahingossa.
Ja Chelsea Pierisilla tapahtui itseasiassa tuo alussa mainitsemani ilkean amerikkalaisen kohtaaminen. Mentiin sisaan yhteen kahvilaan, kun haluttiin istua hetkeksi ja ottaa pikkuset juomat. Tarjoilija ohjasi meidat poytaan ja pian Perttu painelikin jo jaakaapille ja tiskille maksamaan Fantaansa. No se tarjoilijapa kiihtyi ja tuli mua komentamaan "I told you guys, if you eat here, you order from me!" Kammottavaa, olipa kelju! Tai no ehka se oli ihan tavallinen mut mulle tuli paha mieli kun kukaan ei silittanyt ja sanonut honey ;)
Yleensakin toi kahvila-/ravintolakulttuuri on aika turhauttava protokollineen: Poytaanohjaus, ruokalistan selaus, tilaus, ruoan saapuminen, laskun tilaus, tipin laskeminen, maksaminen ja poistuminen. Kylla siihen varmasti tottuisi, mut Suomessa on kiva kun kahviloissa saa itse ottaa tiskilta eika tippeja anneta juuri missaan.
Brooklyn Bridgelta oli upeat maisemat, mutta itse Brooklyn oli kylla kiehtovampi. Yhtakkia oltiinkin ainoat valkoihoiset. Se tuli meille vahan yllatyksena. Oltiin liikennevaloissa kun valoihin pysahtyi jattilaismainen Escalade (tjsp) ja sisalta kuului musaa. Kysyin Pertulta etta mika tsipale ja se sanoi Going to da club, tai mika ikina olikaan ja artistina oli 50cent. En oo koskaan nahnyt Perttua niin valkoisena, siis tiedatteko valkoisena :D Ja mina siina samassa myos: Me liikutaan kulmikkaasti, ollaan jaykkiksia ja hintelia ja yritetaan kokoajan vieda mahdollisimman vahan tilaa ja pitaa vain hiljaista aanta. Ja meidan puhuma englanti on niin vaaranlaista! Lokaalit on aanekkaita, ne laulaa tai siis hoilaa ohimennessaan, valilla muutama tanssahtelee ja tekee liikkeita ja sit ne kailottaa. Ja ne on kaikki XL. Naurettiin etta P kylla hulahtais lapi hiphop-miesten t-paidoista, mun yli ne kavelis ;)
Illalla sit oli Mets vs. Padres. Mahtavaa! Stadion ei ollut ihan taysi, mutta elamys oli upea. Yleiso joi reippaasti ja liikehti tosi paljon. Ne kuljeskeli vessaan ja ostamaan juomaa, hodareita, popcornia ja valilla piti laulaa yhdessa Metsien kannatuslaulu. Mut eipa se mitaan, oli kiva nahda miten taalla ollaan. Ja ainiin, tassa kohdassa nain sen toisen ilkean jenkin. Eras katsoja sanoi toiselle katsojalle, etta seiso vaan mun edessa, I didn't want to see the game anyway.. Aikas toykee, eikomita?!
Huoh.. Taas tuli pitka posti vaikka ajattelin etta ei mulla kylla nyt oo mitaan asiaa. Jos aurinko pysyy esilla niin lahdetaan uimarannalle. Huomenna tosi aikaisin lento Havajille ja katsellaan sit miten blogin paivitys onnistuu.
Ja saa edelleen kommentoida. Timolta kuultiin Suomen terveiset ja Hesarista nahtiin etta siella oli ollu kauhea ukkonen.
Heido sit!
M. (P on jalleen painellut huoneeseen hoitamaan _tyopuheluita_!)
Meatpacking District
Chelsea Piers
Brooklyn Bridge
Brooklyn ja Fulton Street Mall
Pyorahdys hotellilla
Shea Stadium & Mets vs. Padres
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
hihih, eikös vain osaakin olla nuo ameriikkalaiset :D ja kun ne on sitten niin nopeita kielensä kanssa, niin hyvässä kuin pahassakin, niin kurja mieli tulee väistämättä kun ei ite kerkeä lohkaista mitään yhtä sapekasta. eikä ees kehtais. mutta ihan terveellistä nähdä, että ihmisiä nekin on eikä mitään koneistettuja hymynaamoja vain.
ja nuo brooklynin asukit, ne ne vasta liukkaita pahimmillaan onkin! sellasia öljylanteita ja rivokieliä, että jopa mä joudun punastumaan...
eikös tuo ollut siis baseballia mitä näitte? koska mä mielestäni näin sillon friscossa myös paikalliset vastaan padres, ja meno oli huima :)
täällä on taiteiden yö alkamassa, aurinko paistaa ja PuKa odottaa. vielä on kesää jäljellä... 8)
c
Muuten meatpacking districtillä tais olla kuuluisakin house klubi nimeltä Cielo, jossa mielonen käväsi vuosi sitten. Tosiaan keskellä teurastamoita ja vaan pieni ovi jota reunusti 225cm kaapit. Mutta eihän ne vanhukset enää tanssi..ootte te taas kävelly kyllä filppula-kiintiön täyteen!
T
Hei, mahtavaa lukea sutkista meiningistänne! Miten Marja ehditkin kirjoittamaan noin vuolaasti kaiken kokemisen ohessa.
En pysty nyt kommentoimaan enempää, koska täytyy keskittyä tämän lähettämiseen. Olen ensikertalainen ja jos saan tämän viestin matkaan, niin myöhemmin lisää.
Morot!
Sisko
Lähetä kommentti