Arigato Tokyo, sayonara!

Oi sentaan, vahan haikeus iski. Vika ilta Tokiossa ja tuskin kuitenkaan ihan heti palataan :'( Aluksi tuntui silta etta kaupunki ei aukene ollenkaan, oli outoa ruokaa, taifuuni ja ongelmia rytmin kaantamisen kanssa. No eilinen ja tama paiva ovatkin sitten olleet mita parhaat ja tunnelma on jalleen ollut korkealla. Team M+P on taas taydessa vauhdissa!

Taas tuopit kasissa mietittiin etta mitas jai kateen Tokiosta. Molemmat ollaan sita mielta etta pelkkaa hyvaa - kuinka sattuikin talle matkalle vain hyvia kohteita ;) Ehka paallimmaisena mieleen jai molemmille tama huima jarjestyneisyys. Kaupungissa, jossa asuu 12 miljoonaa ihmista, lahialueet mukaan lukien 33, taytyy kaikkien noudattaa samoja saantoja, muuten menee hardelliksi. Siksipa kielta osaamattoman turistinkin on helppo hypata tahan kelkkaan mukaan. Ihan japaniksi vedettiin kaksi vikaa paivaa, ostettiin metro- ja junalippuja ja tilattiin juomia automaateista.

Jarjestaytyneisyys nakyi myos eilisessa baseballmatsissa. Spontaanit ilonosoitukset ei kuuluneet kokonaisuuteen, vaan omaa jengia kannustettiin yhteisesti, huudonjohtajan ohjaamana. Silla oli kadessa jattilaiskokoinen laulukirja jonka sivuja se kaanteli ja naytti kasilla mika huuto milloinkin oli vuorossa :D Kiintoisa yksityiskohta eilisesta matsista on myos stadikka, Tokyo Dome. Sen kattoa ei kannattele mikaan, vaan se pysyy pulleana ylipaineen voimasta?! Vahan niinkuin ilmapalloon tai muovipussiin olis puhallettu ilmaa. Mitakohan ne seuraavaksi keksivat, kirjoitti Lonely Planet ja me mietitaan samaa.

Kaupungista tuli aluksi vahan samanlainen fiilis kuin Kuala Lumpurista. New Yorkin ruutuasemakaavan jalkeen oli vaikea orientoitua mutkaisiin teihin ja nakyvyyteen joka rajoittuu ainoastaan ymparoiviin taloihin. Reitteja on tosi vaikea suunnitella kun eteensa ei nae kuin joitain kymmenia metreja. Tahan viittasinkin tuossa aiemmin kun murehdin sita kuinka turistina saattaa ajautua ihan huonoihin kohtiin - kun ei nae kokonaisuuksia. No vahitellen opittiin kuitenkin olemaan ja tanaan paat kaantyivat jo iloisesti ylasuuntaankin. Perttu sanoi hauskasti, etta baarien yms. muiden etsiminen on saanut taalla ihan uuden dimension kun oikean ja vasemman lisaksi pitaa katsoa ylospain. Taalla on sita pinta-alaa totisesti niin vahan, etta Irkku-pubi tai vastaava voi leikiten sijaita esim. kuudennessa kerroksessa, sen alla voi olla kaks kerrosta pankkia ja sit loput kerrokset vaatekauppaa. Aiemmin oon tottunut siihen etta liikehuoneistot on katutasossa.

Ehkapa naihin iloisiin ja innostuneisiin tunnelmiin on hyva lopetella tama teksti. Tahan loppuun kirjoitan hauskan anekdootin liikemiehesta, joka osti Pertulle pelipaidan :)

Peli oli jo puolivalissa kun meidan viereen, jossa aiemmin oli siis ollut himo-Giants-fani-aiti ja tyttaret (ehka 4 ja 6) tuli jarjettoman hyvin pukeutunut liikemies. Nahkasalkku ja stemmaavat kengat ja varmastikin hugobossin harmaa liituraitapuku. Rolex oli ranteessa, varmistin itse. No siihen se istahti vaimonsa viereen ja latasi perheellensa tuomat evaat esiin, vaimo ja tyttaret olivat yksina aurinkoina kun iska tuli :) No sit pelia oli pelattu jonkin aikaa kun se ihan varoittamatta kysy "Enjoy, enjoy?" Ma en ihan saanut selvaa, mutta lopulta vastasin kuitenkin etta Jees. Sit heti peraan se kysyi etta United States? Ma siihen etta no, Finland. Sit se sanoi etta Aah, England. Ja kaantyi taas ihan yhta arvaamatta pois pain. Keskustelu loppui siihen. Sit jalleen aikaa kului ja huomattiin etta se oli kiskaissut salkustaan oranssit Giants-sarvet ja eipa aikaakaan kun sekin alkoi meuhkata siina muiden fanien mukana. Kun erien valissa oli tauko, jengin maskotit ampuivat t-paitoja yleisoon. No eikohan tama menestynyt isa/liikemies napannut sellaisen perheelleen muiden ryntaavien ja kiljuvien fanien napeista. Silta tuntui onnistuvan kaikki :) Ennen vikaa vuoroparia me oltiin just lahdossa, kun ajateltiin valttaa metroruuhkat. Yhta arvaamattomasti kuin aiemminkin mies tonaisi mua Giantsien pelipaidalla ja osoitti Perttuun pain. Me oltiin aika aimina ja se kysyi "Giants fan?" Ma sanoin jalleen etta Jees kun en muutakaan keksinyt. Siina sitten hymyiltiin ja kiiteltiin puolin ja toisin, Perttu veti paidan paalleen ja otettiin kuva. Paidasta onnellisina istuttiin peli sit loppuun asti ja Pera sulautui hienosti yleisoon. Kun oltiin lahdossa se vaan huuteli etta "See you, see you!" Eika midista! Ei siis yrittanyt tutustua tai kysella muuta eika mitaan. Piffasi vaan naapurin kaverille paidan. Melkoinen menestyja ;)

Huomenna aamulla lento Hong Kongiin. Katsellaan toimiiko kannykat ja miten paastaan nettiin.

M&P

Jokilaivalla Odaiban keinotekoiselle saarelle
Rannalla ja kauppakeskuksissa (eras aivan identtinen Las Vegasissa nakemamme kanssa!)
Harajukun metroasemalla katsomaan cosplayereiden kokoontumista
Illalla Shinjukussa drinkeilla ja katsottiin rugbya