Tanaan olikin sit tosi tehokas paiva - ja mika muu on uutta ;)
Aamiaisen jalkeen lahdettiin heti hotellin bussilla Jumeirah Beachille. Kokemus oli jotakin, mista kummallakaan meista ei ole ollut aiemmin aavistustakaan. Saa on yha tosi helteinen, lampoa on joku 39 astetta ja ilmankosteuden seurauksena se tuntuu iholla n. 44 asteelta. No kuinka lamminta arvelette silloin meriveden olevan? Perustuen empiiriseen tutkimukseen, veden lampotila oli lahella omaa kehonlampoa, eli n. 37! En oikein osaa edes kuvailla milta uiminen tuntui. Vesi on aarimmaisen suolaista ja sitten tosiaan toi lampotila on aivan poikkeuksellinen. Vesi ei suinkaan viilenna, se vaan tuntuu hassulta iholla. Muuten ranta oli kuten muutkin rannat: uimavalvojat ja upeeta hiekkaa. Katseen vangitsivat kuitenkin eras venalainen nainen joka otti toplessina aurinkoa ja aiheutti kovasti kuhinaa ymparillaan. Etenkin ramadanin aikaan moinen lienee ennenkuulumatonta. Toinen paitakaantava naky oli lahi-italainen kehonrakentaja. Silla oli mukana pikku apulainen, joka rasvasi sita saannollisesti ja paikalliset miehet ottivat siita valokuvia ;)
Eli olosuhteet taalla ovat mita parhaat. Taman kokemuksen jalkeen en kummastele laisinkaan etta averiaat tyypit ostavat "The World"ista itselleen saaria.
Sit iltapaivalla oli aavikkosafari :) Kurvailtiin ympari hiekkadyyneja nelivetoisella LandRoverilla ja loppuilta vietettiin ns. arabialaisessa kylassa. Tarjolla oli kamelilla ratsastusta ja hennatatuointia. Safari oli melkoista kyytia ja saatiin kameralla muutama mainio kuva pyyhepaisesta kuskista joka silmat kiiluen hymyili vinosti ja kaasutteli menemaan auto kallellaan ja taynna kiljahtelevia turisteja. Ihan ympari ei kuitenkaan kierahdetty vaikka sekin on kai teoriassa aivan mahdollista.
Siihen nakyyn paattyy meidan reissu :D Nyt painellaan huoneeseen pakkaamaan kamat ja aamulla varhain liikutaan lentokentalle. Helsingissa ollaan joskus ennen puolta yota. Kivaa jos ootte jaksaneet lueskella naita juttuja, meilla on ainakin ollut tosi kivaa kirjoittaessa. On mukavaa istahtaa paivan paatteeksi koneen aareen ja kayda vahan lapi mita tuli tehtya.
Kotimaassa nahdaan!
M ja P - as usual
14 syyskuuta 2007
13 syyskuuta 2007
Yes boss!
Noin terhakkaasti taksikuski kommentoi, kun hypattiin kyytiin Dubain lentokentalta ja kerrottiin ajon kohde. Koko keskiviikko tehtiin siis matkaa Hong Kongista Dubaihin ja ollaan ehditty viettaa taalla nyt kokonainen paiva. Siirtymispaivasta ei ole sen kummempaa kerrottavaa. Lento oli pitka ja ehdottiin katsoa kaks leffaa ja yks dokumentti, mutta mika tarkeinta, paastiin turvallisesti perille aikataulussa.
Kun P Suomesta kasin varasi meille Dubain hotellia, ajateltiin etta oltiinpa onnekkaita kun juuri meidan haluamille paiville sattui hieno huonetarjous. No syy siihen selvisi heti tanaan aamulla - ramadan alkoi. Ja mita se sitten merkitsee? Muslimit eivat syo eivatka juo mitaan auringon ollessa ylhaalla. Nainollen myoskin n. 95% kaikista ravintoloista on kiinni koko paivan ja mekin ollaan omalta osaltamme pakollisia osallistumaan ramadaniin. Vaikka jostain loydettaisiinkiin syotavaa, pitaa se syoda sellaisessa ravintolassa, joka on peittanyt ikkunansa verhoin tai sitten kauppakeskuksen vessassa salaa, kuten me tehtiin (mentiin vessaan juomaan vetta kun oli niin kauhea jano eika olla muslimeita, joten kai me saadaan juoda...). Julkisilla paikoilla ei saa syoda, juoda eika edes jauhaa purkkaa! Illalla, sit kun aurinko on laskenut alkaa kauhea massaily, iftan. Ajettiin taksilla eraaseen hotelliin joka muiden tavoin jarkkaa tallaisia tapahtumia ja syotiin perinneruokia vatsamme tayteen. Janna kokemus! Eli juuri kun edellisessa postauksessa paivittelimme sita kuinka arki on kaikkialla samanlaista, niin eikomita, muslimimaissa sentaan eletaan ihan oman rytmin mukaan.
Kaupunkina Dubai tayttaa kaikki sille asetetut ennakkoluulot. Matkatoimiston tati sanoi meille matkaa suunnitellessamme etta han ei itse tanne lahtisi, taalla on 40 astettaa kuumuutta ja tama on maailman suurin rakennustyomaa. No molemmat ovat totta, mutta sepa juurikin on se elamyksen aiheuttaja! Perinneasuihin pukeutuneita miehia ja naisia on odotettua vahemman, mutta talot ts. pilvenpiirtajat sensijaan ovat luulemaani korkeampia. 2009 valmistuu maailman korkein rakennus, 180 kerrosta. Maisema on kauttaaltaan littea ja jos katsoo oikein tarkasti kaikkialla on ohut kerros hienonhienoa hiekkaa, ollaan siis aavikon laidalla. Pilvenpiirtajia sojottaa siella taalla, varsinaista kaupungin keskustaa ei ole. Tai no juuri tama alue, missa hotellimme on, on joen poukamassa, alkuperaisen Dubain kaupungin kohdalla. Siten kerrostalojen kivijaloissa on muutamia kauppoja ja seutu on joten kuten kaveltavaa. Muuten etaisyydet on yllattavan pitkia ja kaikkialle joudutaan liikkumaan taksilla. Tanaan ajettiin 25km katsomaan erasta Dubain kiinnostavimmista nahtavyyksista: yksi maailman suurimmista ostoskeskuksista, jossa mm. sisalaskettelurinne! Ruuhkat ovat myos melkoiset, joten aikaa kuluu autossa istuskeluun. Onneksi ilmastointi pelaa niin autoissa kun ostareillakin.
Sit lyhyesti on mainittava arabimaiden naisista. Nyt kun kuljen taalla Pn kanssa, niin mitaan erikoisempaa ei ole sattunut. Matkaoppaan mukaan naisilla saattaa kuitenkin olla kohtalaisen epamukava fiilinki taalla, kun miehet vislailevat ja kayttaytyvat huonosti. Siksi matkaopas ei suositellutkaan naisille yksin liikkumista. Osaltaan kuitenkin luulen, etta islamia huonosti ymmartavat lankkarit aiheuttavat itse osan ongelmista. Ollaan nahty tosi paljon hameita, shortseja ja narutoppeja, vaikkakin juuri ramadanin aikaan naisten olkapaat ja saaret tulis olla peitetty, samoin miehilla tulis olla pitkat housut. Nyt ollaan ihan toisessa kulttuurissa kuin mihin Euroopassa on totuttu ja siten kaytoksen tulis olla sen mukaista. Aika kivasti matkaoppaissa ym. esitteissa kerrotaan millaista on korrekti kaytos, ja Pn kanssa yritetaankin parhaamme mukaan noudattaa "maassa maan tavalla" -perinnetta.
Tosi, tosi, tosi mielenkiintoista siis, nyt saatiin viimeinkin se kaipaamamme kulttuurishokki ;) Huomenna lahdetaan uimarannalle ja mahdollisesti katsomaan niita keinotekoisia saaria. Illalle (matkan vika ilta, kaaks!) on varattu aavikkosafari arabialaisine illanviettoineen. Nastaa!
M&P
Kun P Suomesta kasin varasi meille Dubain hotellia, ajateltiin etta oltiinpa onnekkaita kun juuri meidan haluamille paiville sattui hieno huonetarjous. No syy siihen selvisi heti tanaan aamulla - ramadan alkoi. Ja mita se sitten merkitsee? Muslimit eivat syo eivatka juo mitaan auringon ollessa ylhaalla. Nainollen myoskin n. 95% kaikista ravintoloista on kiinni koko paivan ja mekin ollaan omalta osaltamme pakollisia osallistumaan ramadaniin. Vaikka jostain loydettaisiinkiin syotavaa, pitaa se syoda sellaisessa ravintolassa, joka on peittanyt ikkunansa verhoin tai sitten kauppakeskuksen vessassa salaa, kuten me tehtiin (mentiin vessaan juomaan vetta kun oli niin kauhea jano eika olla muslimeita, joten kai me saadaan juoda...). Julkisilla paikoilla ei saa syoda, juoda eika edes jauhaa purkkaa! Illalla, sit kun aurinko on laskenut alkaa kauhea massaily, iftan. Ajettiin taksilla eraaseen hotelliin joka muiden tavoin jarkkaa tallaisia tapahtumia ja syotiin perinneruokia vatsamme tayteen. Janna kokemus! Eli juuri kun edellisessa postauksessa paivittelimme sita kuinka arki on kaikkialla samanlaista, niin eikomita, muslimimaissa sentaan eletaan ihan oman rytmin mukaan.
Kaupunkina Dubai tayttaa kaikki sille asetetut ennakkoluulot. Matkatoimiston tati sanoi meille matkaa suunnitellessamme etta han ei itse tanne lahtisi, taalla on 40 astettaa kuumuutta ja tama on maailman suurin rakennustyomaa. No molemmat ovat totta, mutta sepa juurikin on se elamyksen aiheuttaja! Perinneasuihin pukeutuneita miehia ja naisia on odotettua vahemman, mutta talot ts. pilvenpiirtajat sensijaan ovat luulemaani korkeampia. 2009 valmistuu maailman korkein rakennus, 180 kerrosta. Maisema on kauttaaltaan littea ja jos katsoo oikein tarkasti kaikkialla on ohut kerros hienonhienoa hiekkaa, ollaan siis aavikon laidalla. Pilvenpiirtajia sojottaa siella taalla, varsinaista kaupungin keskustaa ei ole. Tai no juuri tama alue, missa hotellimme on, on joen poukamassa, alkuperaisen Dubain kaupungin kohdalla. Siten kerrostalojen kivijaloissa on muutamia kauppoja ja seutu on joten kuten kaveltavaa. Muuten etaisyydet on yllattavan pitkia ja kaikkialle joudutaan liikkumaan taksilla. Tanaan ajettiin 25km katsomaan erasta Dubain kiinnostavimmista nahtavyyksista: yksi maailman suurimmista ostoskeskuksista, jossa mm. sisalaskettelurinne! Ruuhkat ovat myos melkoiset, joten aikaa kuluu autossa istuskeluun. Onneksi ilmastointi pelaa niin autoissa kun ostareillakin.
Sit lyhyesti on mainittava arabimaiden naisista. Nyt kun kuljen taalla Pn kanssa, niin mitaan erikoisempaa ei ole sattunut. Matkaoppaan mukaan naisilla saattaa kuitenkin olla kohtalaisen epamukava fiilinki taalla, kun miehet vislailevat ja kayttaytyvat huonosti. Siksi matkaopas ei suositellutkaan naisille yksin liikkumista. Osaltaan kuitenkin luulen, etta islamia huonosti ymmartavat lankkarit aiheuttavat itse osan ongelmista. Ollaan nahty tosi paljon hameita, shortseja ja narutoppeja, vaikkakin juuri ramadanin aikaan naisten olkapaat ja saaret tulis olla peitetty, samoin miehilla tulis olla pitkat housut. Nyt ollaan ihan toisessa kulttuurissa kuin mihin Euroopassa on totuttu ja siten kaytoksen tulis olla sen mukaista. Aika kivasti matkaoppaissa ym. esitteissa kerrotaan millaista on korrekti kaytos, ja Pn kanssa yritetaankin parhaamme mukaan noudattaa "maassa maan tavalla" -perinnetta.
Tosi, tosi, tosi mielenkiintoista siis, nyt saatiin viimeinkin se kaipaamamme kulttuurishokki ;) Huomenna lahdetaan uimarannalle ja mahdollisesti katsomaan niita keinotekoisia saaria. Illalle (matkan vika ilta, kaaks!) on varattu aavikkosafari arabialaisine illanviettoineen. Nastaa!
M&P
11 syyskuuta 2007
Hong Kong osa 2 (en keksinyt otsikkoa)
Kaks paivaa Hong Kongia takana ja ollaan nahty kaikki :) Tosi pitkat ja perusteelliset kaksi paivaa siis. Aloitetaan tilitys eilisesta ja katsotaan josko tuonne loppuosaan saisin jalleen jotain yleisempia fiiliskuvauksia. Istutaan hotellin lahella olevassa nettikahvilassa ja maksettiin juuri koko tunnista (2,30 euroa), eli aikaa ainakin pitaisi olla.
Ekaa kertaa Perttu paastettiin nappiksen aareen, JES. Eli aamulla lahdettiin Hong Kongin saaren puolelle. Sinne menee sellainen ikivanha lautta joka on jo nahtavyys sinansa. Hinta ei paata huimaa (mika tarkeinta!), vain 20c. Saaren ranta on taynna pilvenpiirtajia, mutta muuten paaosin vuoristoa/kukkulaa. Ekaksi paatettiin menna koko Hong Kongin paanahtavyyteen, elikkas Victoria Peakille (yli 500m korkea). Vaijerijunalla paasi katevasti ja nakoalat olivat huimat! Tietty me alettiin heti vertailemaan nakoalaa NY:iin yms mutta kylla tamakin ihan mukava oli :) Alas tultiin paikallisbussilla sykkyraista vuoristotieta, ja paadyttiin keskelle ostoskeskuksia - jalleen. Loppupaiva vietettiinkin paaosin ostoskatuja ja-keskuksia kierrellen. Kovasta yrityksesta huolimatta mitaan ihmeempaa ei loytynyt..harmi! Lopulta myohaan illalla takaisin hotelliin, jalat muussina kilometrien kavelysta.
Tanaan paatettiin hieman nauttia elamasta (eilisten rasitusten jalkeen), ja mentiin heti aamusta hotellin uima-altaalle. Olipa muuten kiva paasta myos saunaan, vaikkei se tietenkaan mitenkaan veda vertoja Suomen mittapuun mukaan. Sitten aamiainen paikallisessa kahvilassa ja jalleen uudella innolla valloittamaan kaupunkia! Lahdettiin taas Hong Kongin saarelle, ja sielta metron ja paikallisbussin avulla kohti saaren etelarannikkoa, Stanleyn kylaa. Maisemat olivat jalleen kerran mielettomat, ja muutenkin oltiin yhtakkia kuin eri maassa, kun ei ollutkaan miljoonaa ihmista ja pilvenpiirtajaa ymparilla. Itse kyla oli aika idyllinen, hieno rantapromenadi vahan valimeren tyyliin. Katsastettiin paikalliset markkinat, lounastettiin ja palattiin bussilla keskustaan. Illan huipensi "must-see" valoshow, joka keraa joka ilta kaikki turistit rantaan ihmettelemaan tietokoneohjattua pilvenpiirtajien valketta. Kokemus oli tietylla tavalla korni, silla aluksi "esiteltiin" eri pilvenpiirtajat (jokaisella oma valokuvio), sitten taustalle laitettiin soimaan synapoppis, ja homma lahti kayntiin. Vartin verran ilmassa oli valonheittimia, laseria, yms, joka ei varmaankaan ole se kaikista energiaasaastavin asia tassa kaupungissa (miksi pitaa tehda tuo _joka ilta_??). Noh, tallaisia erikoisuuksiahan turistit yleensa tulevat ihmettelemaan, joten siellahan mekin siis oltiin! :)
Nyt meika taas nappiksessa. P tuskastui kun kirjoitn niin hitaasti ja mulle tulee typoja. No taa on vahan vaikeeta ulkomaalaisella nappiksella - ja onneksi sekin stiplas pari kertaa ;)
Tahan lyhyesti viela kokoan yhteen eilista lounaskeskustelua: Mietittiin etta mita jaa paallimaiseksi mieleen maailmanymparimatkasta. Joo, muistetaan kylla etta Dubai on viela tulossa, eli matkaa on jaljella, mutta muistetaan myos etta sunnuntain aamiainen syodaan jo Lassilassa Hesaria lukien. Eli loppumatkan yhteenvetokeskustelut on ihan aiheellisia.
Ekaksikin on kiva havaita etta maapallo on pyorea, musta ainakin! Ja on kiva huomata etta se on tosi iso ja sen kiertamiseen menee aikaa. Kotona taidan vahan selvittaa etta millaisten planetaaristen ja geologisten ilmioiden kanssa ollaan oltu tekemisissa ja mihin tosiaan havisi se yksi paiva.
Toiseksi ehka vahan hassu ja arkinen juttu: arki on arkea kaikkialla. New Yorkissa katsotaan iltaisin telkkarista Teho-osastoa, Havaijilla tyypit ajaa aamuruuhkassa toihin, Tokiossa painellaan reput selassa kouluun ja Hong Kongissa kaydaan ruokakaupassa, ihan kuten kaikkialla maailmassa. Riippu sitten perspektiivista, kyllahan niita eroja alkaa loytaa jos oikein karjistaa. Jossain ajetaan vasemmalla puolella ja jossain herataan myohemmin kuin toisessa, jossain naiset hoitaa lapsia kotona jne. Mutta yhta kaikki, rutiinit ja arki rullaa. Tassa yleistaessa taytyy tietty ottaa huomioon se, etta kaikki maat ovat kehittyneita kapitalistisia maita, joissa arvot (perhe, talous, terveys) ovat samankaltaisia.
Kolmanneksi - kyllapa kotona on kivaa! Ihanaa olla matkalla ja lomalla ja haamatkalla etenkin, mutta kylla siella kotonakin on kivaa. Just mietittiin kuinka on ihana paasta jumppaan, toihin, tekemaan itse ruokaa ja nakemaan kavereita. Ollaan kuitenkin kohta oltu 30 paivaa kahdestaan...
Huomenna himopitka lento Dubaihin. Lento on vasta 16, joten saadaan kerrankin pakata rauhassa. Aiemmat siirtymiset on aiheuttaneet heratyksia jo 05! Se on liikaa jopa earlybirdseille!
M ja P
Ja erityisheipat T, P ja C! Kiva kun luette!
Ekaa kertaa Perttu paastettiin nappiksen aareen, JES. Eli aamulla lahdettiin Hong Kongin saaren puolelle. Sinne menee sellainen ikivanha lautta joka on jo nahtavyys sinansa. Hinta ei paata huimaa (mika tarkeinta!), vain 20c. Saaren ranta on taynna pilvenpiirtajia, mutta muuten paaosin vuoristoa/kukkulaa. Ekaksi paatettiin menna koko Hong Kongin paanahtavyyteen, elikkas Victoria Peakille (yli 500m korkea). Vaijerijunalla paasi katevasti ja nakoalat olivat huimat! Tietty me alettiin heti vertailemaan nakoalaa NY:iin yms mutta kylla tamakin ihan mukava oli :) Alas tultiin paikallisbussilla sykkyraista vuoristotieta, ja paadyttiin keskelle ostoskeskuksia - jalleen. Loppupaiva vietettiinkin paaosin ostoskatuja ja-keskuksia kierrellen. Kovasta yrityksesta huolimatta mitaan ihmeempaa ei loytynyt..harmi! Lopulta myohaan illalla takaisin hotelliin, jalat muussina kilometrien kavelysta.
Tanaan paatettiin hieman nauttia elamasta (eilisten rasitusten jalkeen), ja mentiin heti aamusta hotellin uima-altaalle. Olipa muuten kiva paasta myos saunaan, vaikkei se tietenkaan mitenkaan veda vertoja Suomen mittapuun mukaan. Sitten aamiainen paikallisessa kahvilassa ja jalleen uudella innolla valloittamaan kaupunkia! Lahdettiin taas Hong Kongin saarelle, ja sielta metron ja paikallisbussin avulla kohti saaren etelarannikkoa, Stanleyn kylaa. Maisemat olivat jalleen kerran mielettomat, ja muutenkin oltiin yhtakkia kuin eri maassa, kun ei ollutkaan miljoonaa ihmista ja pilvenpiirtajaa ymparilla. Itse kyla oli aika idyllinen, hieno rantapromenadi vahan valimeren tyyliin. Katsastettiin paikalliset markkinat, lounastettiin ja palattiin bussilla keskustaan. Illan huipensi "must-see" valoshow, joka keraa joka ilta kaikki turistit rantaan ihmettelemaan tietokoneohjattua pilvenpiirtajien valketta. Kokemus oli tietylla tavalla korni, silla aluksi "esiteltiin" eri pilvenpiirtajat (jokaisella oma valokuvio), sitten taustalle laitettiin soimaan synapoppis, ja homma lahti kayntiin. Vartin verran ilmassa oli valonheittimia, laseria, yms, joka ei varmaankaan ole se kaikista energiaasaastavin asia tassa kaupungissa (miksi pitaa tehda tuo _joka ilta_??). Noh, tallaisia erikoisuuksiahan turistit yleensa tulevat ihmettelemaan, joten siellahan mekin siis oltiin! :)
Nyt meika taas nappiksessa. P tuskastui kun kirjoitn niin hitaasti ja mulle tulee typoja. No taa on vahan vaikeeta ulkomaalaisella nappiksella - ja onneksi sekin stiplas pari kertaa ;)
Tahan lyhyesti viela kokoan yhteen eilista lounaskeskustelua: Mietittiin etta mita jaa paallimaiseksi mieleen maailmanymparimatkasta. Joo, muistetaan kylla etta Dubai on viela tulossa, eli matkaa on jaljella, mutta muistetaan myos etta sunnuntain aamiainen syodaan jo Lassilassa Hesaria lukien. Eli loppumatkan yhteenvetokeskustelut on ihan aiheellisia.
Ekaksikin on kiva havaita etta maapallo on pyorea, musta ainakin! Ja on kiva huomata etta se on tosi iso ja sen kiertamiseen menee aikaa. Kotona taidan vahan selvittaa etta millaisten planetaaristen ja geologisten ilmioiden kanssa ollaan oltu tekemisissa ja mihin tosiaan havisi se yksi paiva.
Toiseksi ehka vahan hassu ja arkinen juttu: arki on arkea kaikkialla. New Yorkissa katsotaan iltaisin telkkarista Teho-osastoa, Havaijilla tyypit ajaa aamuruuhkassa toihin, Tokiossa painellaan reput selassa kouluun ja Hong Kongissa kaydaan ruokakaupassa, ihan kuten kaikkialla maailmassa. Riippu sitten perspektiivista, kyllahan niita eroja alkaa loytaa jos oikein karjistaa. Jossain ajetaan vasemmalla puolella ja jossain herataan myohemmin kuin toisessa, jossain naiset hoitaa lapsia kotona jne. Mutta yhta kaikki, rutiinit ja arki rullaa. Tassa yleistaessa taytyy tietty ottaa huomioon se, etta kaikki maat ovat kehittyneita kapitalistisia maita, joissa arvot (perhe, talous, terveys) ovat samankaltaisia.
Kolmanneksi - kyllapa kotona on kivaa! Ihanaa olla matkalla ja lomalla ja haamatkalla etenkin, mutta kylla siella kotonakin on kivaa. Just mietittiin kuinka on ihana paasta jumppaan, toihin, tekemaan itse ruokaa ja nakemaan kavereita. Ollaan kuitenkin kohta oltu 30 paivaa kahdestaan...
Huomenna himopitka lento Dubaihin. Lento on vasta 16, joten saadaan kerrankin pakata rauhassa. Aiemmat siirtymiset on aiheuttaneet heratyksia jo 05! Se on liikaa jopa earlybirdseille!
M ja P
Ja erityisheipat T, P ja C! Kiva kun luette!
09 syyskuuta 2007
Hong Kong (kannykat toimii!)
Voisipa aina lentaa Tokyon ja Hong Kongin valia! Lento oli mita parahin ja talla matkalla totisesti ollaan lennelty ja mielipide onnistuneesta lennosta alkaa muodostua. Lentoyhtiona oli Cathay Pacific, lentoaika oli nelja tuntia, jonka aikana katsottiin omista pikku telkkareista Pirates of the Caribbean 3. Edellisella lennollahan Perttu ei mahtunut penkkiin lainkaan, sen paa oli korkeammalla kuin selkanoja ja polvet kolisivat edellisen penkkiin :'( Seuraava lento taalta Hong Kongista onkin sit Dubaihin - 8 tuntia, huoh jo etukateen...
Saavuttiin Hong Kongiin iltapaivalla, joten ehdittiin jo eilen illalla tehda tyypillinen kavelylenkki lahialueille. Kaupunki on tosi kaveltavan kokoinen, aasialaisen oloinen, vahan epasiistimpi kuin Singapore, mutta ehdottomasti lankkarimpi kuin Peking. Neonvalojen maara on suht sama kuin Tokiossa :) Helposti taalla siis viihtyy pari paivaa, eika taida riittaakaan.
Mulle, joka en siis millaan tavoin ole osallisena matkanjarjestelytiimissa vaan vastaan viihdepuolesta ja juttelusta, tuli yllatyksena etta Hong Kong on oma itsehallintoalueensa, ilmeisesti nailla on oma passi ja eri lait kuin Kiinassa. Aiemmin luulin etta Brittien lahtiessa tasta olis tullut luonnollinen osa Kiinaa, mut ei sittenkaan kaynyt niin. Brittien vaikutus kyllakin nakyy vain vasemmanpuoleisena liikenteena, mutta ehka se historia tekee tasta kuitenkin lahestyttavamman kiinalaiskaupungin. Ainakin lankkari-turisteja on nakynyt huomavattavasti enemman kuin Tokiossa. (Johtunee mahtavista ostosmahdollisuuksista!) Ja ainiin, paivan fakta on se, etta Hong Kong on oikeasti tuon salmen toisella puolella olevan saaren nimi. Meidan hotelli on mantereella Kowloonin alueella.
Nyt istutaan aamukahvilla. Kohta hyokataan kaupunkiin.
Olis muuten kiva jos kaikki jotka tata lukevat jattais kommenttikenttaan terveiset. Tiedettais kohderyhma ;) Ja kaikki Ile Kanervan toipumista koskevat tiedot kiinnostavat myos ;D
M ja P, hyvin menee!
Saavuttiin Hong Kongiin iltapaivalla, joten ehdittiin jo eilen illalla tehda tyypillinen kavelylenkki lahialueille. Kaupunki on tosi kaveltavan kokoinen, aasialaisen oloinen, vahan epasiistimpi kuin Singapore, mutta ehdottomasti lankkarimpi kuin Peking. Neonvalojen maara on suht sama kuin Tokiossa :) Helposti taalla siis viihtyy pari paivaa, eika taida riittaakaan.
Mulle, joka en siis millaan tavoin ole osallisena matkanjarjestelytiimissa vaan vastaan viihdepuolesta ja juttelusta, tuli yllatyksena etta Hong Kong on oma itsehallintoalueensa, ilmeisesti nailla on oma passi ja eri lait kuin Kiinassa. Aiemmin luulin etta Brittien lahtiessa tasta olis tullut luonnollinen osa Kiinaa, mut ei sittenkaan kaynyt niin. Brittien vaikutus kyllakin nakyy vain vasemmanpuoleisena liikenteena, mutta ehka se historia tekee tasta kuitenkin lahestyttavamman kiinalaiskaupungin. Ainakin lankkari-turisteja on nakynyt huomavattavasti enemman kuin Tokiossa. (Johtunee mahtavista ostosmahdollisuuksista!) Ja ainiin, paivan fakta on se, etta Hong Kong on oikeasti tuon salmen toisella puolella olevan saaren nimi. Meidan hotelli on mantereella Kowloonin alueella.
Nyt istutaan aamukahvilla. Kohta hyokataan kaupunkiin.
Olis muuten kiva jos kaikki jotka tata lukevat jattais kommenttikenttaan terveiset. Tiedettais kohderyhma ;) Ja kaikki Ile Kanervan toipumista koskevat tiedot kiinnostavat myos ;D
M ja P, hyvin menee!
08 syyskuuta 2007
Arigato Tokyo, sayonara!
Oi sentaan, vahan haikeus iski. Vika ilta Tokiossa ja tuskin kuitenkaan ihan heti palataan :'( Aluksi tuntui silta etta kaupunki ei aukene ollenkaan, oli outoa ruokaa, taifuuni ja ongelmia rytmin kaantamisen kanssa. No eilinen ja tama paiva ovatkin sitten olleet mita parhaat ja tunnelma on jalleen ollut korkealla. Team M+P on taas taydessa vauhdissa!
Taas tuopit kasissa mietittiin etta mitas jai kateen Tokiosta. Molemmat ollaan sita mielta etta pelkkaa hyvaa - kuinka sattuikin talle matkalle vain hyvia kohteita ;) Ehka paallimmaisena mieleen jai molemmille tama huima jarjestyneisyys. Kaupungissa, jossa asuu 12 miljoonaa ihmista, lahialueet mukaan lukien 33, taytyy kaikkien noudattaa samoja saantoja, muuten menee hardelliksi. Siksipa kielta osaamattoman turistinkin on helppo hypata tahan kelkkaan mukaan. Ihan japaniksi vedettiin kaksi vikaa paivaa, ostettiin metro- ja junalippuja ja tilattiin juomia automaateista.
Jarjestaytyneisyys nakyi myos eilisessa baseballmatsissa. Spontaanit ilonosoitukset ei kuuluneet kokonaisuuteen, vaan omaa jengia kannustettiin yhteisesti, huudonjohtajan ohjaamana. Silla oli kadessa jattilaiskokoinen laulukirja jonka sivuja se kaanteli ja naytti kasilla mika huuto milloinkin oli vuorossa :D Kiintoisa yksityiskohta eilisesta matsista on myos stadikka, Tokyo Dome. Sen kattoa ei kannattele mikaan, vaan se pysyy pulleana ylipaineen voimasta?! Vahan niinkuin ilmapalloon tai muovipussiin olis puhallettu ilmaa. Mitakohan ne seuraavaksi keksivat, kirjoitti Lonely Planet ja me mietitaan samaa.
Kaupungista tuli aluksi vahan samanlainen fiilis kuin Kuala Lumpurista. New Yorkin ruutuasemakaavan jalkeen oli vaikea orientoitua mutkaisiin teihin ja nakyvyyteen joka rajoittuu ainoastaan ymparoiviin taloihin. Reitteja on tosi vaikea suunnitella kun eteensa ei nae kuin joitain kymmenia metreja. Tahan viittasinkin tuossa aiemmin kun murehdin sita kuinka turistina saattaa ajautua ihan huonoihin kohtiin - kun ei nae kokonaisuuksia. No vahitellen opittiin kuitenkin olemaan ja tanaan paat kaantyivat jo iloisesti ylasuuntaankin. Perttu sanoi hauskasti, etta baarien yms. muiden etsiminen on saanut taalla ihan uuden dimension kun oikean ja vasemman lisaksi pitaa katsoa ylospain. Taalla on sita pinta-alaa totisesti niin vahan, etta Irkku-pubi tai vastaava voi leikiten sijaita esim. kuudennessa kerroksessa, sen alla voi olla kaks kerrosta pankkia ja sit loput kerrokset vaatekauppaa. Aiemmin oon tottunut siihen etta liikehuoneistot on katutasossa.
Ehkapa naihin iloisiin ja innostuneisiin tunnelmiin on hyva lopetella tama teksti. Tahan loppuun kirjoitan hauskan anekdootin liikemiehesta, joka osti Pertulle pelipaidan :)
Peli oli jo puolivalissa kun meidan viereen, jossa aiemmin oli siis ollut himo-Giants-fani-aiti ja tyttaret (ehka 4 ja 6) tuli jarjettoman hyvin pukeutunut liikemies. Nahkasalkku ja stemmaavat kengat ja varmastikin hugobossin harmaa liituraitapuku. Rolex oli ranteessa, varmistin itse. No siihen se istahti vaimonsa viereen ja latasi perheellensa tuomat evaat esiin, vaimo ja tyttaret olivat yksina aurinkoina kun iska tuli :) No sit pelia oli pelattu jonkin aikaa kun se ihan varoittamatta kysy "Enjoy, enjoy?" Ma en ihan saanut selvaa, mutta lopulta vastasin kuitenkin etta Jees. Sit heti peraan se kysyi etta United States? Ma siihen etta no, Finland. Sit se sanoi etta Aah, England. Ja kaantyi taas ihan yhta arvaamatta pois pain. Keskustelu loppui siihen. Sit jalleen aikaa kului ja huomattiin etta se oli kiskaissut salkustaan oranssit Giants-sarvet ja eipa aikaakaan kun sekin alkoi meuhkata siina muiden fanien mukana. Kun erien valissa oli tauko, jengin maskotit ampuivat t-paitoja yleisoon. No eikohan tama menestynyt isa/liikemies napannut sellaisen perheelleen muiden ryntaavien ja kiljuvien fanien napeista. Silta tuntui onnistuvan kaikki :) Ennen vikaa vuoroparia me oltiin just lahdossa, kun ajateltiin valttaa metroruuhkat. Yhta arvaamattomasti kuin aiemminkin mies tonaisi mua Giantsien pelipaidalla ja osoitti Perttuun pain. Me oltiin aika aimina ja se kysyi "Giants fan?" Ma sanoin jalleen etta Jees kun en muutakaan keksinyt. Siina sitten hymyiltiin ja kiiteltiin puolin ja toisin, Perttu veti paidan paalleen ja otettiin kuva. Paidasta onnellisina istuttiin peli sit loppuun asti ja Pera sulautui hienosti yleisoon. Kun oltiin lahdossa se vaan huuteli etta "See you, see you!" Eika midista! Ei siis yrittanyt tutustua tai kysella muuta eika mitaan. Piffasi vaan naapurin kaverille paidan. Melkoinen menestyja ;)
Huomenna aamulla lento Hong Kongiin. Katsellaan toimiiko kannykat ja miten paastaan nettiin.
M&P
Jokilaivalla Odaiban keinotekoiselle saarelle
Rannalla ja kauppakeskuksissa (eras aivan identtinen Las Vegasissa nakemamme kanssa!)
Harajukun metroasemalla katsomaan cosplayereiden kokoontumista
Illalla Shinjukussa drinkeilla ja katsottiin rugbya
Taas tuopit kasissa mietittiin etta mitas jai kateen Tokiosta. Molemmat ollaan sita mielta etta pelkkaa hyvaa - kuinka sattuikin talle matkalle vain hyvia kohteita ;) Ehka paallimmaisena mieleen jai molemmille tama huima jarjestyneisyys. Kaupungissa, jossa asuu 12 miljoonaa ihmista, lahialueet mukaan lukien 33, taytyy kaikkien noudattaa samoja saantoja, muuten menee hardelliksi. Siksipa kielta osaamattoman turistinkin on helppo hypata tahan kelkkaan mukaan. Ihan japaniksi vedettiin kaksi vikaa paivaa, ostettiin metro- ja junalippuja ja tilattiin juomia automaateista.
Jarjestaytyneisyys nakyi myos eilisessa baseballmatsissa. Spontaanit ilonosoitukset ei kuuluneet kokonaisuuteen, vaan omaa jengia kannustettiin yhteisesti, huudonjohtajan ohjaamana. Silla oli kadessa jattilaiskokoinen laulukirja jonka sivuja se kaanteli ja naytti kasilla mika huuto milloinkin oli vuorossa :D Kiintoisa yksityiskohta eilisesta matsista on myos stadikka, Tokyo Dome. Sen kattoa ei kannattele mikaan, vaan se pysyy pulleana ylipaineen voimasta?! Vahan niinkuin ilmapalloon tai muovipussiin olis puhallettu ilmaa. Mitakohan ne seuraavaksi keksivat, kirjoitti Lonely Planet ja me mietitaan samaa.
Kaupungista tuli aluksi vahan samanlainen fiilis kuin Kuala Lumpurista. New Yorkin ruutuasemakaavan jalkeen oli vaikea orientoitua mutkaisiin teihin ja nakyvyyteen joka rajoittuu ainoastaan ymparoiviin taloihin. Reitteja on tosi vaikea suunnitella kun eteensa ei nae kuin joitain kymmenia metreja. Tahan viittasinkin tuossa aiemmin kun murehdin sita kuinka turistina saattaa ajautua ihan huonoihin kohtiin - kun ei nae kokonaisuuksia. No vahitellen opittiin kuitenkin olemaan ja tanaan paat kaantyivat jo iloisesti ylasuuntaankin. Perttu sanoi hauskasti, etta baarien yms. muiden etsiminen on saanut taalla ihan uuden dimension kun oikean ja vasemman lisaksi pitaa katsoa ylospain. Taalla on sita pinta-alaa totisesti niin vahan, etta Irkku-pubi tai vastaava voi leikiten sijaita esim. kuudennessa kerroksessa, sen alla voi olla kaks kerrosta pankkia ja sit loput kerrokset vaatekauppaa. Aiemmin oon tottunut siihen etta liikehuoneistot on katutasossa.
Ehkapa naihin iloisiin ja innostuneisiin tunnelmiin on hyva lopetella tama teksti. Tahan loppuun kirjoitan hauskan anekdootin liikemiehesta, joka osti Pertulle pelipaidan :)
Peli oli jo puolivalissa kun meidan viereen, jossa aiemmin oli siis ollut himo-Giants-fani-aiti ja tyttaret (ehka 4 ja 6) tuli jarjettoman hyvin pukeutunut liikemies. Nahkasalkku ja stemmaavat kengat ja varmastikin hugobossin harmaa liituraitapuku. Rolex oli ranteessa, varmistin itse. No siihen se istahti vaimonsa viereen ja latasi perheellensa tuomat evaat esiin, vaimo ja tyttaret olivat yksina aurinkoina kun iska tuli :) No sit pelia oli pelattu jonkin aikaa kun se ihan varoittamatta kysy "Enjoy, enjoy?" Ma en ihan saanut selvaa, mutta lopulta vastasin kuitenkin etta Jees. Sit heti peraan se kysyi etta United States? Ma siihen etta no, Finland. Sit se sanoi etta Aah, England. Ja kaantyi taas ihan yhta arvaamatta pois pain. Keskustelu loppui siihen. Sit jalleen aikaa kului ja huomattiin etta se oli kiskaissut salkustaan oranssit Giants-sarvet ja eipa aikaakaan kun sekin alkoi meuhkata siina muiden fanien mukana. Kun erien valissa oli tauko, jengin maskotit ampuivat t-paitoja yleisoon. No eikohan tama menestynyt isa/liikemies napannut sellaisen perheelleen muiden ryntaavien ja kiljuvien fanien napeista. Silta tuntui onnistuvan kaikki :) Ennen vikaa vuoroparia me oltiin just lahdossa, kun ajateltiin valttaa metroruuhkat. Yhta arvaamattomasti kuin aiemminkin mies tonaisi mua Giantsien pelipaidalla ja osoitti Perttuun pain. Me oltiin aika aimina ja se kysyi "Giants fan?" Ma sanoin jalleen etta Jees kun en muutakaan keksinyt. Siina sitten hymyiltiin ja kiiteltiin puolin ja toisin, Perttu veti paidan paalleen ja otettiin kuva. Paidasta onnellisina istuttiin peli sit loppuun asti ja Pera sulautui hienosti yleisoon. Kun oltiin lahdossa se vaan huuteli etta "See you, see you!" Eika midista! Ei siis yrittanyt tutustua tai kysella muuta eika mitaan. Piffasi vaan naapurin kaverille paidan. Melkoinen menestyja ;)
Huomenna aamulla lento Hong Kongiin. Katsellaan toimiiko kannykat ja miten paastaan nettiin.
M&P
Jokilaivalla Odaiban keinotekoiselle saarelle
Rannalla ja kauppakeskuksissa (eras aivan identtinen Las Vegasissa nakemamme kanssa!)
Harajukun metroasemalla katsomaan cosplayereiden kokoontumista
Illalla Shinjukussa drinkeilla ja katsottiin rugbya
07 syyskuuta 2007
#19 Uehara
Tultiin just baseball-matsista. Enpa ole ennen kokenut moista. Oli ihan pakko ottaa videotallennetta kun meno oli niin ainutlaatuista. Ja ilta huipentui siihen etta naapuripenkin kaveri osti Pertulle Yomuri Giantsin pelaaja Ueharan pelipaidan :P
Tanaan saa oli tosi kaunis (taifuuni siis poistui yolla) ja se tietty vaikutti mielialaan. Kaytiin useilla markkinoilla ja kuljeskeltiin ja aistittiin tunnelmia. Sateessa tuollaista jolkehtimista on vahan hankala tehda. Yleisfiilis on aika mukavan neutraali. Huomenna vika paiva taalla ja viela olis muutama "must see" -turistikohde jaljella.
Nelja tuntia baseballia, yhteislaulua, pyyhkeiden heiluttamista ja huitomista on vienyt enimmat mehut. Nain siis suorinta tieta nukkumaan.
Nyt vaan heipat!
Ja kiitti sisko hyvista nauruista :D Ymmarran etta symppaat Ilea ;)
M ja P on yha hereilla!
Tanaan saa oli tosi kaunis (taifuuni siis poistui yolla) ja se tietty vaikutti mielialaan. Kaytiin useilla markkinoilla ja kuljeskeltiin ja aistittiin tunnelmia. Sateessa tuollaista jolkehtimista on vahan hankala tehda. Yleisfiilis on aika mukavan neutraali. Huomenna vika paiva taalla ja viela olis muutama "must see" -turistikohde jaljella.
Nelja tuntia baseballia, yhteislaulua, pyyhkeiden heiluttamista ja huitomista on vienyt enimmat mehut. Nain siis suorinta tieta nukkumaan.
Nyt vaan heipat!
Ja kiitti sisko hyvista nauruista :D Ymmarran etta symppaat Ilea ;)
M ja P on yha hereilla!
06 syyskuuta 2007
Odotettavissa huomisaamuun asti...
vaihtelevaa pilvisyytta.. ei kun kauhea taifuuni! Ootteko koskaan kokeeneet moista? Mulla oli paivalla tukka ihan putkella ja jarjestysmiehet komensivat kova-aanisilla sulkemaan sateenvarjot ettei ihmiset vahingoitu niiden rikkoutuessa. Vetta tulee niin etta vihmoo ja kokoajan kohisee. Taifuunin pitaisi iskeytya Tokioon tanailtana ja silta totisesti alkaa tuntua.
Osittain tuon bloody typhoonin takia meidan paivasuunnitelmakin meni pieleen. Kalamarkkinoille kyllakin paastiin, mutta sen peraan suunniteltu vesibussiretki meni monkaan kun veneet eivat liikennoi tallaisessa aallokossa. Lisaksi nahtavyyksien katseluinto on aika laimea, kun saa on em.
Iltapaivalla kaytiin pari vuotta sitten rakennetussa kauppakeskuksessa, ja samassa yhteydessa pistaydyttiin leffassa: Tarantinon Death Proof. Suositellaan! Sit illalla jalleen lasillisilla ja nyt tassa :) Melkoinen rutiini muodostuu jo parissa paivassa.
Mietittiin oikein tossa olutta juodessamme, etta mita niista japanilaisista talla kerralla sanoisi. Jotenkin jenkeille on paljon helpompi naureskella ja karrikoida niiden luonteenpiirteita. Japanilaisista on huomattavasti vaikeampi loytaa koomillisia piirteita ja vinoiltavaa, jos nyt ei laske mukaan tota pokkurointia. Ylipaansa koko kansakuntaa leimaa moitteettomuus ja kurinalaisuus. Japanilaiset vievat asiat aina vahan pidemmalle: Natisti sisustamisesta on tehty oma taiteenlajinsa (feng-shui), kun puhutaan tuoreesta ruoasta, tarkoitetaan todella tunti sitten pyydystettya kalaa ja kun tahdotaan olla siisteja, laitetaan sateenvarjot niihin varattuhin suippoihin muovipusseihin ja tullaan sit vasta kauppaan sisaan. Ja sitten myos se, etta vaikka suomalaiset elavatkin niin metsassa eivatka edusta mitaan tuhatvuotista kulttuurin kohoumaa, niin kylla meissa ja japseissa on paljon samaa :) On-on! Kirjakaupassa nain valokuvakirjan, johon oli koottu TaiKin valokuvauslinjalta valmistuneiden valokuvia, Alvar Aallon arkkitehtuurista oli kirjoja. Ja myoskin juomakulttuurissa on paljon yhtymakohtia ;)
Etsin muuten kirjakaupasta maailmankarttaa. Aikanaan sain Katalta sellaisen kartan jota ne kayttavat Ausseissa ja Uudessa Seelanissa. Siina maapallo on meidan kannalta nurin pain. Taalta etsin sellaista karttaa missa Japani olis keskella. Eurooppa ja Afrikka on aivan maailman laidalla, Havaiji on ihan Javanin naapurissa, samoin Venaja ja Jenkit. Kiehtova ajatus! Se meidan nakemys maista on niin palanut verkkokalvolle, etta on tosi virkistavaa nahda asiat vahan toisesta suunnasta. Voimasuhteet muuttuvat kun Eurooppa on putoomassa karttapaperilta ;)
Perttu paineli jo huoneeseen ja makin lopettelen. Viela viikon verran matkaa jaljella. Sunnuntaina lahdetaan HongKongiin, jossa kolme yota. Siita sit Dubaihin kolmeksi yoksi ja sunnuntaina Suomeen. Tanaan ekaa kertaa mietittiin elamaa eteenpain, eli mita syksylla tapahtuu sun muuta. Melkoinen irtiotto arjesta, kun on saanut kolmisen viikkoa olla ihan muissa ajatuksissa.
M (P taitaa olla zzz)
Osittain tuon bloody typhoonin takia meidan paivasuunnitelmakin meni pieleen. Kalamarkkinoille kyllakin paastiin, mutta sen peraan suunniteltu vesibussiretki meni monkaan kun veneet eivat liikennoi tallaisessa aallokossa. Lisaksi nahtavyyksien katseluinto on aika laimea, kun saa on em.
Iltapaivalla kaytiin pari vuotta sitten rakennetussa kauppakeskuksessa, ja samassa yhteydessa pistaydyttiin leffassa: Tarantinon Death Proof. Suositellaan! Sit illalla jalleen lasillisilla ja nyt tassa :) Melkoinen rutiini muodostuu jo parissa paivassa.
Mietittiin oikein tossa olutta juodessamme, etta mita niista japanilaisista talla kerralla sanoisi. Jotenkin jenkeille on paljon helpompi naureskella ja karrikoida niiden luonteenpiirteita. Japanilaisista on huomattavasti vaikeampi loytaa koomillisia piirteita ja vinoiltavaa, jos nyt ei laske mukaan tota pokkurointia. Ylipaansa koko kansakuntaa leimaa moitteettomuus ja kurinalaisuus. Japanilaiset vievat asiat aina vahan pidemmalle: Natisti sisustamisesta on tehty oma taiteenlajinsa (feng-shui), kun puhutaan tuoreesta ruoasta, tarkoitetaan todella tunti sitten pyydystettya kalaa ja kun tahdotaan olla siisteja, laitetaan sateenvarjot niihin varattuhin suippoihin muovipusseihin ja tullaan sit vasta kauppaan sisaan. Ja sitten myos se, etta vaikka suomalaiset elavatkin niin metsassa eivatka edusta mitaan tuhatvuotista kulttuurin kohoumaa, niin kylla meissa ja japseissa on paljon samaa :) On-on! Kirjakaupassa nain valokuvakirjan, johon oli koottu TaiKin valokuvauslinjalta valmistuneiden valokuvia, Alvar Aallon arkkitehtuurista oli kirjoja. Ja myoskin juomakulttuurissa on paljon yhtymakohtia ;)
Etsin muuten kirjakaupasta maailmankarttaa. Aikanaan sain Katalta sellaisen kartan jota ne kayttavat Ausseissa ja Uudessa Seelanissa. Siina maapallo on meidan kannalta nurin pain. Taalta etsin sellaista karttaa missa Japani olis keskella. Eurooppa ja Afrikka on aivan maailman laidalla, Havaiji on ihan Javanin naapurissa, samoin Venaja ja Jenkit. Kiehtova ajatus! Se meidan nakemys maista on niin palanut verkkokalvolle, etta on tosi virkistavaa nahda asiat vahan toisesta suunnasta. Voimasuhteet muuttuvat kun Eurooppa on putoomassa karttapaperilta ;)
Perttu paineli jo huoneeseen ja makin lopettelen. Viela viikon verran matkaa jaljella. Sunnuntaina lahdetaan HongKongiin, jossa kolme yota. Siita sit Dubaihin kolmeksi yoksi ja sunnuntaina Suomeen. Tanaan ekaa kertaa mietittiin elamaa eteenpain, eli mita syksylla tapahtuu sun muuta. Melkoinen irtiotto arjesta, kun on saanut kolmisen viikkoa olla ihan muissa ajatuksissa.
M (P taitaa olla zzz)
05 syyskuuta 2007
Nuudeleita ja naudanlihaa
..eli kananmaksaa ja ituja :D Siina siis Pertun lounas, japanilainen keittio paasi yllattamaan talla kerralla. Ruokalistassa ollut kuva antoi ymmartaa vallan toista. Yhteistyossa saatiin se kuitenkin suureksi osaksi syotya, mutta jalkkarille mentiin Makkariin.
Tanaan oli tosi hyva paiva, saatiin vahan enemman irti kaupungista kuin eilen. Paivan kuluessa ollaan juteltu turismista ja siita milta minkakin kohteen pitaisi tuntua. Turistin nakokulmasta matkustaessa pitaa olla tiettyja kohteita, siis selkeasti rajattuja alueita, etta tuntuu, et nyt ollaan Jossakin. Usein turistina kuitenkin hortoilee alueelle, jossa pian huomaa olevansa ainoa ihminen ja talot ovat toinen toisensa nakoisia. Se ei ole se syy, miksi on istunut tuntikaupalla lentokoneessa ja kiusannut kroppaansa aikaerolla. Siksipa siis tanaan oli hieno turistipaiva, kun paastiin Kohteeseen.
Shibuya lienee Tokiota tokiolaisimmillaan. Ihmisia oli jalleen paljon ja nuoria etenkin, juuri niita viimeisen paalle laittautuneita, korkokenkissa ja kuohkeissa kampauksissa kulkevia. Vaatekauppoja joka lahtoon, ruokaa, elektroniikkaa ja pelihalleja. Meteli oli tietty kanssa kirjaimellisesti korvia huumaava. Mutta nyt jokaisessa solussa tuntui etta oltiin Tokiossa :D Kivaa!
Sit toinen havainto: Hanoi Rocks on taalla kova sana, uskokaa tai alkaa! Ja kun vahan aikaa mietin, niin minapa tiedan miksi. J-pop (japanilaisten oma musa) on sellaista aikas menevaista musaa mun makuuni, taitaa talla kansalla olla paljon patoutunutta virtaa pinnan alla. No samoinhan on tuo Hanoi Rocksin musiikki. Ja toinen seikka miksi taitaavat tykata yhtyeesta on se, etta pojat ovat niin tallaytyneita. Taallahan kaikki kumartavat accessorien suuntaan, niin miehilla kun naisillakin (nuorilla) on jos jonkinlaista kaatya ja vitjaa. Ja jos katsotte Michael Monroeta, niin siina on jotain perin japanilaista. Bandin jonkinlainen levy, uusi tai kokoelma (en saanut selvaa) ilmestyy parin paivan kuluessa ja kaikissa levykaupoissa joissa ollaan kayty on ollut hienoja promokuvia ja vanhoja levyja myynnissa. Ei sielta Suomesta kasin uskoisi menestyksen olevan noin suurta.
Jalat on ihan poikki, voisi laittaa vaihtoon... Ollaan taas kavelty enemman kuin laki sallii. Oikein mietittiin etta millaiset ihmiset niissa takseissa istuu kun huhu kertoo etta Tokion taksit ovat tosi kalliita, ite ei tietenkaan olla edes ajateltu kayttaa kun jalkaisin on niin edukasta. Juuri kaytiin Irkku-pubissa turruttamassa ja nyt painellaan tuonne kampille. Huomenna taas uutta matoa koukkuun ;) Ja ehka kirjaimellisesti, koska paiva alkanee kalamarkkinoilla!
M&P - still going strong!
Keisarin palatsi ja puisto
Shibuya
Love Hotel Hill (paikallisia eri teemoin sisustettuja tuntimotelleja)
Hachiko the Dog statue
Hinode Pier
Irkku-pub
Tanaan oli tosi hyva paiva, saatiin vahan enemman irti kaupungista kuin eilen. Paivan kuluessa ollaan juteltu turismista ja siita milta minkakin kohteen pitaisi tuntua. Turistin nakokulmasta matkustaessa pitaa olla tiettyja kohteita, siis selkeasti rajattuja alueita, etta tuntuu, et nyt ollaan Jossakin. Usein turistina kuitenkin hortoilee alueelle, jossa pian huomaa olevansa ainoa ihminen ja talot ovat toinen toisensa nakoisia. Se ei ole se syy, miksi on istunut tuntikaupalla lentokoneessa ja kiusannut kroppaansa aikaerolla. Siksipa siis tanaan oli hieno turistipaiva, kun paastiin Kohteeseen.
Shibuya lienee Tokiota tokiolaisimmillaan. Ihmisia oli jalleen paljon ja nuoria etenkin, juuri niita viimeisen paalle laittautuneita, korkokenkissa ja kuohkeissa kampauksissa kulkevia. Vaatekauppoja joka lahtoon, ruokaa, elektroniikkaa ja pelihalleja. Meteli oli tietty kanssa kirjaimellisesti korvia huumaava. Mutta nyt jokaisessa solussa tuntui etta oltiin Tokiossa :D Kivaa!
Sit toinen havainto: Hanoi Rocks on taalla kova sana, uskokaa tai alkaa! Ja kun vahan aikaa mietin, niin minapa tiedan miksi. J-pop (japanilaisten oma musa) on sellaista aikas menevaista musaa mun makuuni, taitaa talla kansalla olla paljon patoutunutta virtaa pinnan alla. No samoinhan on tuo Hanoi Rocksin musiikki. Ja toinen seikka miksi taitaavat tykata yhtyeesta on se, etta pojat ovat niin tallaytyneita. Taallahan kaikki kumartavat accessorien suuntaan, niin miehilla kun naisillakin (nuorilla) on jos jonkinlaista kaatya ja vitjaa. Ja jos katsotte Michael Monroeta, niin siina on jotain perin japanilaista. Bandin jonkinlainen levy, uusi tai kokoelma (en saanut selvaa) ilmestyy parin paivan kuluessa ja kaikissa levykaupoissa joissa ollaan kayty on ollut hienoja promokuvia ja vanhoja levyja myynnissa. Ei sielta Suomesta kasin uskoisi menestyksen olevan noin suurta.
Jalat on ihan poikki, voisi laittaa vaihtoon... Ollaan taas kavelty enemman kuin laki sallii. Oikein mietittiin etta millaiset ihmiset niissa takseissa istuu kun huhu kertoo etta Tokion taksit ovat tosi kalliita, ite ei tietenkaan olla edes ajateltu kayttaa kun jalkaisin on niin edukasta. Juuri kaytiin Irkku-pubissa turruttamassa ja nyt painellaan tuonne kampille. Huomenna taas uutta matoa koukkuun ;) Ja ehka kirjaimellisesti, koska paiva alkanee kalamarkkinoilla!
M&P - still going strong!
Keisarin palatsi ja puisto
Shibuya
Love Hotel Hill (paikallisia eri teemoin sisustettuja tuntimotelleja)
Hachiko the Dog statue
Hinode Pier
Irkku-pub
04 syyskuuta 2007
Yokohama Humahutan
Hajosiko Autoshi ja Hui Lai Lee - kaikki kuuluisia japanilaisia, eikovain :D Eilen istuttiin metrossa ja myhailtiin kun kaikki on same, same but different, elikkas ihan saman nakoisia mutta eri nakoisia. Ja naita ihmisia, niita on paljon! Samanlaista ryysista ei kuitenkaan oo kun Pekingissa, koska kaikki kulkevat jonoissa ja ovat kohteliaita, mutta kylla vain viela eilen 23:30 kaduilla oli ruuhkaa ja metrot taysia.
Mutta nyt eilisiin tapahtumiin. Huomasin muuten etta olin kaiketi aikaeron ja paivien sekoittamana jattanyt kirjoittamatta yhdesta Mauin paivasta, paivasta jona ajettiin Road to Hana. Mutta eipa siita nain jalkeenpainkaan mitaan, kuvista voi sit katsella millaiset oli maisemat.
Eilen P herasi varhain ja makin sitten lopulta herasin siihen kahinaan ja tuijotukseen joskus 7:00. Lahdettiin ekaksi Shinjukun kaupunginosaan, joka on kuuluisa ravintoloistaan ja kaupoistaan. Poikkeavasti muista suurkaupungeista, taalla kaupat aukeaa vasta n. 10:30 tai 11, eli meilla oli siina sitten joutoaikaa ja huilattiin aamiaisen merkeissa. Ulkona on muuten tosi kuuma, n. 30 astetta. Tuskaiseksi asian tekee se, etta japanilaiset on korrektia vakea ja pukeutuvat pitkiin housuihin ja peittaviin asuihin. Niinpa makaan en oo nyt sit minishortseissa vaan sisseilen farkut jalassa!
Siina vahan sit kierreltiin kaupoissa ja lopulta mentiin Central Parkia muistuttavaan puistoon, Shinjuku-Gyoen, josaa mua pisti nelja hyttysta! Kaaks! Tuleekohan Dengue tai Niilin vitsaus? Puistosta nauttimaan paikallista lounasta (hyvin meni, kaikki syotiin :D) ja elektroniikkakaupunginosaan, Akihabaraan. Hotellilla otettiin pienet paivaunet ja illalla lahdettiin viela iltaruoalle ja drinksuille lankkarien ja expattien suosimaan Roppongin kaupunginosaan. Tarkoituksena oli yrittaa kaantaa rytmi japaniksi, mutta eikomita, taas herattiin ennen seiskaa, huoh...
Lystikkaita havaintoja eiliselta on edelleenkin tama ihmisten kohteliaisuus. Ne kumartelee _aivan_ kauheen paljon, sit ne nayttaa upeesti kasilla eika osota sormella (voin demota Suomessa) ja sit ne polisee ihan ku ymmarrettais jotain. Asiat totisesti ojennetaan kahdella kadella ja ilmeisesti ne pitais myos vastaanottaa siten. Kaupungilla nahtiin kikattelevia koulutyttoja koulupuvuissaan, cosplay-tyyppeja, automaateista sai kaikenlaista kamaa ja tietty runsaasti salkkukansaa. Harmittaa vahan kun ei kerrattu sita kuukausiliitteessa ollutta artikkelia ennen tanne tuloa. Siina oli muistaakseni hyvin kuvattu tata elamanmenoa.
Uutisista nahtiin etta taifuuni saapuu tanne huomenissa. Saapa nahda sataako ja tuuleeko paljon, menee meidan sateenvarjot ihan kanttarelleiksi ;)
Nyt lahdetaan kahvilaan aamiaiselle ja miettimaan paivan kohteita. Vahan himottais Baseball-matsi, ovat taalla kuulemma melkoisia fanaatikkoja.
Siinapa se. Ja ainiin, nahtiin myos uutisissa katukuvaa Helsingista kun Ahtisaari hieroo jalleen rauhaa. Olipa sateisen ja kylman nakoista, kjeh, kjeh.. :P
M&P
Mutta nyt eilisiin tapahtumiin. Huomasin muuten etta olin kaiketi aikaeron ja paivien sekoittamana jattanyt kirjoittamatta yhdesta Mauin paivasta, paivasta jona ajettiin Road to Hana. Mutta eipa siita nain jalkeenpainkaan mitaan, kuvista voi sit katsella millaiset oli maisemat.
Eilen P herasi varhain ja makin sitten lopulta herasin siihen kahinaan ja tuijotukseen joskus 7:00. Lahdettiin ekaksi Shinjukun kaupunginosaan, joka on kuuluisa ravintoloistaan ja kaupoistaan. Poikkeavasti muista suurkaupungeista, taalla kaupat aukeaa vasta n. 10:30 tai 11, eli meilla oli siina sitten joutoaikaa ja huilattiin aamiaisen merkeissa. Ulkona on muuten tosi kuuma, n. 30 astetta. Tuskaiseksi asian tekee se, etta japanilaiset on korrektia vakea ja pukeutuvat pitkiin housuihin ja peittaviin asuihin. Niinpa makaan en oo nyt sit minishortseissa vaan sisseilen farkut jalassa!
Siina vahan sit kierreltiin kaupoissa ja lopulta mentiin Central Parkia muistuttavaan puistoon, Shinjuku-Gyoen, josaa mua pisti nelja hyttysta! Kaaks! Tuleekohan Dengue tai Niilin vitsaus? Puistosta nauttimaan paikallista lounasta (hyvin meni, kaikki syotiin :D) ja elektroniikkakaupunginosaan, Akihabaraan. Hotellilla otettiin pienet paivaunet ja illalla lahdettiin viela iltaruoalle ja drinksuille lankkarien ja expattien suosimaan Roppongin kaupunginosaan. Tarkoituksena oli yrittaa kaantaa rytmi japaniksi, mutta eikomita, taas herattiin ennen seiskaa, huoh...
Lystikkaita havaintoja eiliselta on edelleenkin tama ihmisten kohteliaisuus. Ne kumartelee _aivan_ kauheen paljon, sit ne nayttaa upeesti kasilla eika osota sormella (voin demota Suomessa) ja sit ne polisee ihan ku ymmarrettais jotain. Asiat totisesti ojennetaan kahdella kadella ja ilmeisesti ne pitais myos vastaanottaa siten. Kaupungilla nahtiin kikattelevia koulutyttoja koulupuvuissaan, cosplay-tyyppeja, automaateista sai kaikenlaista kamaa ja tietty runsaasti salkkukansaa. Harmittaa vahan kun ei kerrattu sita kuukausiliitteessa ollutta artikkelia ennen tanne tuloa. Siina oli muistaakseni hyvin kuvattu tata elamanmenoa.
Uutisista nahtiin etta taifuuni saapuu tanne huomenissa. Saapa nahda sataako ja tuuleeko paljon, menee meidan sateenvarjot ihan kanttarelleiksi ;)
Nyt lahdetaan kahvilaan aamiaiselle ja miettimaan paivan kohteita. Vahan himottais Baseball-matsi, ovat taalla kuulemma melkoisia fanaatikkoja.
Siinapa se. Ja ainiin, nahtiin myos uutisissa katukuvaa Helsingista kun Ahtisaari hieroo jalleen rauhaa. Olipa sateisen ja kylman nakoista, kjeh, kjeh.. :P
M&P
03 syyskuuta 2007
Konichi wa
Terveiset Tokiosta, Shiba Park Hotellista! Heti alkuun sellainen uutinen, etta kannykat ei toimi taalla. Eli jos joku huolestuu, etta miksi ei tekstailla tai vastata, niin siina syy. Sahkopostia voi laittaa, nettiin paastaan vaihteeksi napparasti tasta hotellilta eika hintakaan huimaa paata.
Aah ja tahan valiin onnea Tero Pitkamaelle! Sisko pitaa mut upeasti ajan tasalla kotimaan tapahtumista. Eipa tanne oikein noi Skandinavian uutiset muuten kantaudu... Tai no joo, ehka nyt kun ollaan Japanissa, niin kisoja on helpompi seurata. Jenkkeja kiinnostaa talla hetkella vain eras senaattoreista joka on yrittanyt iskea miestenvessassa viereisessa looshissa ollutta miespoliisia, kopputtamalla jalkaterallaan maahan ja vilkuttelemalla sormia valiseinan alitse. Ja sita tuleekin sitten joka kanavalta, haastatteluja, nauhoituksia, spekulaatiota ja paneelikeskusteluja. Nyt nayttaa silta etta senaattori eroaa. Huoh...
Juu, eli siis Tokiosta lyhyesti. Lahdettiin sunnuntaina aamulla Mauilta ja ollaan nyt maanantai-iltana taalla. Mihin havisi yksi paiva?
Paastiin hotellille lahes suorinta tieta (silti kesti yli 2h), saastettiin jalleen rahaa kayttamalla julkisia ja kavelemalla laittomia matkoja rinkat selassa. Mutta mikapa tekee onnellisemmaksi kuin kukkarossa kilisevat, saastyneet roposet :) Kaupungista en osaa sanoa viela mitaan kun olaan oltu ulkona n. vartti. Metro oli kuitenkin tosi hyva ja nappara valine matkantekoon. Hotellihuone on tosi siisti ja henkilokunta liikuttavan hyvakaytoksista ja kohteliasta. Vessanpontossa on useita nappuloita joista voi valita millaisen huuhtelun (!?) haluaa.
Kirjoitellaan huomenissa lisaa. Nyt painellaan nukkumaan, klo on Havaijin aikaa jotain 2 yolla, huuh!
M&P
P.S. Ruokailu jannittaa.. Lentsikassa eteen tuotiin jo merilevaa, wasabia, sienisalaattia, tofua ja monia lajeja, joista ei ymmarretty mitaan. Marja soi aika reippaasti, koska oli just juonut miniviinipullon ;) Pitanee ottaa tavaksi niin saadaan ruoka vastaisuudessakin alas :D
Aah ja tahan valiin onnea Tero Pitkamaelle! Sisko pitaa mut upeasti ajan tasalla kotimaan tapahtumista. Eipa tanne oikein noi Skandinavian uutiset muuten kantaudu... Tai no joo, ehka nyt kun ollaan Japanissa, niin kisoja on helpompi seurata. Jenkkeja kiinnostaa talla hetkella vain eras senaattoreista joka on yrittanyt iskea miestenvessassa viereisessa looshissa ollutta miespoliisia, kopputtamalla jalkaterallaan maahan ja vilkuttelemalla sormia valiseinan alitse. Ja sita tuleekin sitten joka kanavalta, haastatteluja, nauhoituksia, spekulaatiota ja paneelikeskusteluja. Nyt nayttaa silta etta senaattori eroaa. Huoh...
Juu, eli siis Tokiosta lyhyesti. Lahdettiin sunnuntaina aamulla Mauilta ja ollaan nyt maanantai-iltana taalla. Mihin havisi yksi paiva?
Paastiin hotellille lahes suorinta tieta (silti kesti yli 2h), saastettiin jalleen rahaa kayttamalla julkisia ja kavelemalla laittomia matkoja rinkat selassa. Mutta mikapa tekee onnellisemmaksi kuin kukkarossa kilisevat, saastyneet roposet :) Kaupungista en osaa sanoa viela mitaan kun olaan oltu ulkona n. vartti. Metro oli kuitenkin tosi hyva ja nappara valine matkantekoon. Hotellihuone on tosi siisti ja henkilokunta liikuttavan hyvakaytoksista ja kohteliasta. Vessanpontossa on useita nappuloita joista voi valita millaisen huuhtelun (!?) haluaa.
Kirjoitellaan huomenissa lisaa. Nyt painellaan nukkumaan, klo on Havaijin aikaa jotain 2 yolla, huuh!
M&P
P.S. Ruokailu jannittaa.. Lentsikassa eteen tuotiin jo merilevaa, wasabia, sienisalaattia, tofua ja monia lajeja, joista ei ymmarretty mitaan. Marja soi aika reippaasti, koska oli just juonut miniviinipullon ;) Pitanee ottaa tavaksi niin saadaan ruoka vastaisuudessakin alas :D
Mahalo Hawai'i
Kirjoitan tata Tokiosta, eli matka meni hyvin ja paastiin perille. Nyt ekaksi kuitenkin yhteenveto Mauin vikasta paivasta.
Aamulla oli siis snorklausreissu, pulikoitiin kahdessa eri kohteessa. Ekassa paikassa oli mahtava nakyvyys mutta aika niukasti kaloja. Lisaksi se oli tosi taynna muita snorklaajia, etta enimmakseen piti vain vaistella niita. Tokassa kohteessa nahtiin merikilpikonnia! Nepa olivatkin tosi isoja ja hidasliikkeisia, melkoisen vaikuttava naky.
Iltapaivalla Perttu meni sit viimeinkin sinne surffitunnille ja vahintaan yhta hauskaa kuin surffaus oli, olivat ne opet. Ihme elamantapatyyppeja, varmaan lokeroitavissa samaan paikkaan hiihtopummien ja reppumatkaajien kanssa. Ne vaan velmuili: Hi you, my brother from another mother ;) Pee oli kuitenkin kohtalaisen chillisti ja saatiin surffauksesta muutama onnistunut foto. Ilmeisen rankkaa ja vaikeeta se oli. Luita ei kuitenkaan mennyt poikki ja arvostus lajia kohtaan kasvoi.
Siinapa olikin sitten meidan visiitti Havaijilla. Havaijista jai yleisesti tosi mieluisa kuva. O'ahun saari on suurkaupunkimainen, siisti ja jarjestaytynyt. Maui on aikamoinen hippisaari. Ihmiset asustelevat rannoilla teltoissa ja heraavat auringon noustessa surffaamaan. O'ahulaiset tahtoisivat matkustaa Mauille Superferrylla, mutta hippityypit estivat aikeet. Ne meloivat laudoillaan lautan eteen ja jarkkasivat nayttavan mielenosoituksen. Havaijilaiset ylipaansa ovat kylla kiinnostuneet turismista, mutta hyvin tiukasti vain heidan omilla ehdoillaan. Ja hyva niin, jaapa tuleville sukupolvillekin nahtavaa.
Heippa vaan Jenkit, nyt hypataan vuorokausirajan yli Aasiaan!
M+P
Aamulla oli siis snorklausreissu, pulikoitiin kahdessa eri kohteessa. Ekassa paikassa oli mahtava nakyvyys mutta aika niukasti kaloja. Lisaksi se oli tosi taynna muita snorklaajia, etta enimmakseen piti vain vaistella niita. Tokassa kohteessa nahtiin merikilpikonnia! Nepa olivatkin tosi isoja ja hidasliikkeisia, melkoisen vaikuttava naky.
Iltapaivalla Perttu meni sit viimeinkin sinne surffitunnille ja vahintaan yhta hauskaa kuin surffaus oli, olivat ne opet. Ihme elamantapatyyppeja, varmaan lokeroitavissa samaan paikkaan hiihtopummien ja reppumatkaajien kanssa. Ne vaan velmuili: Hi you, my brother from another mother ;) Pee oli kuitenkin kohtalaisen chillisti ja saatiin surffauksesta muutama onnistunut foto. Ilmeisen rankkaa ja vaikeeta se oli. Luita ei kuitenkaan mennyt poikki ja arvostus lajia kohtaan kasvoi.
Siinapa olikin sitten meidan visiitti Havaijilla. Havaijista jai yleisesti tosi mieluisa kuva. O'ahun saari on suurkaupunkimainen, siisti ja jarjestaytynyt. Maui on aikamoinen hippisaari. Ihmiset asustelevat rannoilla teltoissa ja heraavat auringon noustessa surffaamaan. O'ahulaiset tahtoisivat matkustaa Mauille Superferrylla, mutta hippityypit estivat aikeet. Ne meloivat laudoillaan lautan eteen ja jarkkasivat nayttavan mielenosoituksen. Havaijilaiset ylipaansa ovat kylla kiinnostuneet turismista, mutta hyvin tiukasti vain heidan omilla ehdoillaan. Ja hyva niin, jaapa tuleville sukupolvillekin nahtavaa.
Heippa vaan Jenkit, nyt hypataan vuorokausirajan yli Aasiaan!
M+P
31 elokuuta 2007
10 000ft
Kolmas paiva Mauilla. Tultiin tanne tosiaan keskiviikkona, lennettiin Oahulta 30min. Vaihteeksi ihanan lyhyt lento! Ekana paivana ei paljoa tehty, oltiin jotenkin aika poikki. Ajettiin illalla sahkonsinisella Chervolet Cobaltillamme Lahainan rantabulevardille katselemaan meninkia, sit hotellille nauttimaan jalleen kuoharia hotellin laskuun. Joku on sen niin ajatellut, etta sita hanimuunerssit juo :)
Hotelli sijaitsee Lahainan pohjoispuolella, Mauin lansirannalla. Se on ilmeisesti jonkinlainen condominium (joo, mua naurattaa), eli yksityiset ihmiset omistaa asunnot, kuten laskettelukeskuksissa ja turistit vuokraa niita sit silla aikaa kun omistajat on muualla. Parveke aukeaa rannalle josta nakyy auringonlasku. Edelliset asukkaat ovat kuvailleet huoneistoa sanoin "the view is priceless!" "we were so lucky to get room #202" "the view is phenomenal!". Juu, meistakin se on hieno huone/isto.
Maui on aikanaan syntynyt tulivuoresta, niinkuin oikeastaan kaikki Havaijin (kiitti sisko kirjoitusasun tarkistuksesta ;) muutkin saaret. Eilen ajettiin sit tuonne Haleakalan kraaterille, 3000 metrin korkeuteen. Kylmyytta oli n. 13 celsiusta ja me oltiin ihan mielissamme kun vahan viileni. Pilvisyys oli ns. "hernerokka" mutta valilla onnistuttiin pilvien lomasta nakemaan kraaterin pohjalle. Sit naureskeltiin myos sita kun molemmat vahan naamat mutkalla kommentoitiin etta oli se Grand Canyon hienompi. Ollaan tosi vaikea yleiso ;)
Mauista yleisesti: ei lainkaan niin kiva kuin Oahu. Etaisyydet on pitkia ja keljut resortit on vallanneet alaa. Luonnonrannat on aika vahaisia kun hotellit on tosiaan aidanneet suuren osan niista itselleen. Varsinaista keskustaa ei ole vaan siella taalla on pikku kylia ja satunnaisia nahtavyyksia. Onneksi on siis auto ja maisemahan kuitenkin on vertaansa vailla!
Nyt ei tan enempaa. Pertun piti aamulla paasta surffikouluun, mutte tyypit oli peruuttaneet sen tunnin kun halusivat ilmeisesti itse aaltoihin. Kesalla hyvat aallot on harvassa ja juuri tanaan taisi olla erityishyva paiva. Pee on jonossa klo 9:00 alkavalle tunnille. Kohta selviaa paaseeko se surffaamaan vaan lahdetaanko ajelemaan kohti Hanan kaupunkia.
Huomiseksi on varattu viiden tunnin snorkkelireissu ja sunnuntaina Tokioon. Ai niin, Bush tulee meidan kanssa sunnuntaina samalle kentalle, kun se on lentamassa vissiin Australiaan. Hauskaa nahda miten vaikuttaa turvajarjestelyihin..
Moi sit!
M&P
Hotelli sijaitsee Lahainan pohjoispuolella, Mauin lansirannalla. Se on ilmeisesti jonkinlainen condominium (joo, mua naurattaa), eli yksityiset ihmiset omistaa asunnot, kuten laskettelukeskuksissa ja turistit vuokraa niita sit silla aikaa kun omistajat on muualla. Parveke aukeaa rannalle josta nakyy auringonlasku. Edelliset asukkaat ovat kuvailleet huoneistoa sanoin "the view is priceless!" "we were so lucky to get room #202" "the view is phenomenal!". Juu, meistakin se on hieno huone/isto.
Maui on aikanaan syntynyt tulivuoresta, niinkuin oikeastaan kaikki Havaijin (kiitti sisko kirjoitusasun tarkistuksesta ;) muutkin saaret. Eilen ajettiin sit tuonne Haleakalan kraaterille, 3000 metrin korkeuteen. Kylmyytta oli n. 13 celsiusta ja me oltiin ihan mielissamme kun vahan viileni. Pilvisyys oli ns. "hernerokka" mutta valilla onnistuttiin pilvien lomasta nakemaan kraaterin pohjalle. Sit naureskeltiin myos sita kun molemmat vahan naamat mutkalla kommentoitiin etta oli se Grand Canyon hienompi. Ollaan tosi vaikea yleiso ;)
Mauista yleisesti: ei lainkaan niin kiva kuin Oahu. Etaisyydet on pitkia ja keljut resortit on vallanneet alaa. Luonnonrannat on aika vahaisia kun hotellit on tosiaan aidanneet suuren osan niista itselleen. Varsinaista keskustaa ei ole vaan siella taalla on pikku kylia ja satunnaisia nahtavyyksia. Onneksi on siis auto ja maisemahan kuitenkin on vertaansa vailla!
Nyt ei tan enempaa. Pertun piti aamulla paasta surffikouluun, mutte tyypit oli peruuttaneet sen tunnin kun halusivat ilmeisesti itse aaltoihin. Kesalla hyvat aallot on harvassa ja juuri tanaan taisi olla erityishyva paiva. Pee on jonossa klo 9:00 alkavalle tunnille. Kohta selviaa paaseeko se surffaamaan vaan lahdetaanko ajelemaan kohti Hanan kaupunkia.
Huomiseksi on varattu viiden tunnin snorkkelireissu ja sunnuntaina Tokioon. Ai niin, Bush tulee meidan kanssa sunnuntaina samalle kentalle, kun se on lentamassa vissiin Australiaan. Hauskaa nahda miten vaikuttaa turvajarjestelyihin..
Moi sit!
M&P
28 elokuuta 2007
Pearl Harbor
Tanaan vahan vakavammissa ja syvallisemmissa tunnelmissa. Mietin tassa itsekseni etta milloinkohan nama maailmanrauhaa koskevat ajatukset ja muu yhteiskunnallinen pohdinta lakkaa, mutta ei siihen nayta tehoavan Havajikaan. Eli seuraavassa lyhyesti Pearl Harborin synnyttamia ajatuksia.
Aamulla ajettiin Pearl Harborin muistokohteeseen. Lyhyt tiivistelma: joulukuussa 1941 japanilaiset hyokkasivat ihan puun takaa jenkkien laivastotukikohtaan. Tokihan WW2 oli kaynnissa, mutta kukaan amerikkalainen ei osannut odottaa etta ne silla tavalla hyokkaavat. Pearl Harbour on siis lahden nimi, jossa tukikohta sijaitsee, ei suinkaan mikaan alus, niinkuin aluksi luulin. Hyokkayksessa tuhoutui kokolailla koko tukikohta lentokoneineen ja laivoineen. Yhteensa kuolleita taisi olla kolmisentuhatta.
Muistokohde (memorial) oli tehty aika tyylilla. Etukateen pohdittiin etta mika mahtaa olla nakokulma, kun suurinosa tamankin paikan turisteista on japseja. Ja sitten etukateen vauhkosin sita etta onpa tekopyhaa nyyhkia parin tuhannen sotilaan peraan kun itse pari vuotta myohemmin pudottaa ydinpommit Nagasakiin ja Hiroshimaan. No tunnelma paikassa oli kuitenkin aika neutraali ja kunnioittava, ketaan ei sen kummemmin syytelty. Itse muistomerkki oli myos aika vaikuttava - paikalleen uponnut USS Arizona, jonka paalle on rakennettu "laituri" josta paasi katselemaan laivan hylkya. Ehka itse olisin toivonut sodanvastaista nakokulmaa, etta pitiko naidenkin nuorukaisten ja siviilien nyt sitten kuolla. Mutta sellaistapa on kai turha odottaa armeijan mailla olevasta kohteesta, sotaa kayvalta maalta... Kaikenkaikkiaan kuitenkin siis miellyttava ja ajatuksia herattava visiitti. Varmaan pohdinta sodan tarkoituksista ja hyodyista jatkuu kotimaassa :) Kiintoisa aihe, ette voi kieltaa.
Loppu iltapaiva vietettiin ostoskeskuksessa. Kroppa on edelleen aikas palanut (Marjalla), tai siis paikoitellen, joten rantsuun ei tanaan menty. Huomenna aamupaivalla lennetaan Mauille, jossa vietetaan seuraavat nelja paivaa. Mauilta on vuokrattu jalleen auto ja Perttu uhkaili yrittavansa surffata, mikali sopiva opettaja/koulu loytyy. Saapa nahda miten tanne nettiin sielta paasee, huomaatte sit kuin kay.
Ajateltiin etta naa tekstit on muuten kiva printata sit valokuvien joukkoon. Tanne tulee kuitenkin joka paiva kaadettua kaikki sen paivan paallimmaiset kokemukset.
Nyt lahdetaan viettamaan vikaa iltaa Oahulla. Vissiin syomaan ja sen paalle muutama drinksu :P
Aloha!
M&P
Aamulla ajettiin Pearl Harborin muistokohteeseen. Lyhyt tiivistelma: joulukuussa 1941 japanilaiset hyokkasivat ihan puun takaa jenkkien laivastotukikohtaan. Tokihan WW2 oli kaynnissa, mutta kukaan amerikkalainen ei osannut odottaa etta ne silla tavalla hyokkaavat. Pearl Harbour on siis lahden nimi, jossa tukikohta sijaitsee, ei suinkaan mikaan alus, niinkuin aluksi luulin. Hyokkayksessa tuhoutui kokolailla koko tukikohta lentokoneineen ja laivoineen. Yhteensa kuolleita taisi olla kolmisentuhatta.
Muistokohde (memorial) oli tehty aika tyylilla. Etukateen pohdittiin etta mika mahtaa olla nakokulma, kun suurinosa tamankin paikan turisteista on japseja. Ja sitten etukateen vauhkosin sita etta onpa tekopyhaa nyyhkia parin tuhannen sotilaan peraan kun itse pari vuotta myohemmin pudottaa ydinpommit Nagasakiin ja Hiroshimaan. No tunnelma paikassa oli kuitenkin aika neutraali ja kunnioittava, ketaan ei sen kummemmin syytelty. Itse muistomerkki oli myos aika vaikuttava - paikalleen uponnut USS Arizona, jonka paalle on rakennettu "laituri" josta paasi katselemaan laivan hylkya. Ehka itse olisin toivonut sodanvastaista nakokulmaa, etta pitiko naidenkin nuorukaisten ja siviilien nyt sitten kuolla. Mutta sellaistapa on kai turha odottaa armeijan mailla olevasta kohteesta, sotaa kayvalta maalta... Kaikenkaikkiaan kuitenkin siis miellyttava ja ajatuksia herattava visiitti. Varmaan pohdinta sodan tarkoituksista ja hyodyista jatkuu kotimaassa :) Kiintoisa aihe, ette voi kieltaa.
Loppu iltapaiva vietettiin ostoskeskuksessa. Kroppa on edelleen aikas palanut (Marjalla), tai siis paikoitellen, joten rantsuun ei tanaan menty. Huomenna aamupaivalla lennetaan Mauille, jossa vietetaan seuraavat nelja paivaa. Mauilta on vuokrattu jalleen auto ja Perttu uhkaili yrittavansa surffata, mikali sopiva opettaja/koulu loytyy. Saapa nahda miten tanne nettiin sielta paasee, huomaatte sit kuin kay.
Ajateltiin etta naa tekstit on muuten kiva printata sit valokuvien joukkoon. Tanne tulee kuitenkin joka paiva kaadettua kaikki sen paivan paallimmaiset kokemukset.
Nyt lahdetaan viettamaan vikaa iltaa Oahulla. Vissiin syomaan ja sen paalle muutama drinksu :P
Aloha!
M&P
27 elokuuta 2007
7 konsonanttia ja 5 vokaalia
Tiesitteko etta Havajin kielessa on otsikon verran kirjaimia? Mulle moinen tieto oli yllatys. Mutta nyt kun sen tietaa, niin on helppo ymmartaa miksi paikkojen nimet ym. on niin hassuja. Kuono ja muona on nakyneet ja eraan naisen nimi oli Lihaliha. Ja toinen tietooni saatettu asia on se, etta Havaji (en muuten ole tarkistanut miten se suomeksi kirjoitetaan) lausutaan havai-i, elikkas tuo viimeinen i tulee pienen viiveen jalkeen. Se valilla kirjoitetaankin Hawai'i. Taman saaren nimi on edelleen Oahu ja sekin on siis oikeesti o-ahu. Siina paivan faktat :D
Seuraavaksi vahan tallaista yleisempaa. Lueskelin tanaan matkaoppaan orientaatiokappaletta, kun aloin paivalla pohdisekelmaan naiden ihmisten identiteettia. Etta vaikkakin nailla on amerikkalaiset passit ja on kuvernoorit etc. niin kehenkohan ne lopulta samaistuu? Havaji lasketaan kuuluvaksi Polyneesiaan joka rajautuu Uuteen Seelantiin, Paasiaissaariin ja Havajiin. Se on lahempana Japania kuin Jenkkeja. Vakea taalla on 1,2 miljoonaa, joista "aitoja" havajilaisia kaiketi aika vahan. Suuri osa on lahetystyontekijoiden, kauppiaiden ja siirtotyolaistan (tai mita ne nyt ovat, joita rahdataan kun omat tyontekijat loppuu..) jalkelaisia. Ja sitten oppaassa luki etta 90-luvulla dotcom-buumin aikaan tanne muutti kauheesti pohattoja ja nyt on kaynyt niin, etta Havajin kuvernoori on juutalainen nainen, joka on viela mantereelta kotoisin! Voi sentaan! Mutta hyva uutinen on siis se, etta 1970-luvulla on alkanut havajilaisuuden uusi nousu ja nykyaan havaji on toinen virallinen kieli, hulaa tanssitaan jalleen ja vanhat kasityotaidot ym. perinteet on heratetty eloon. Long live Hawai'i!
Ollaan muutenkin Pertun kanssa yritetty kategorisoida tata paikkaa, etta mistas tasta nyt on kyse ja mika tekee Havajista legendan? Ehka luonnonpuisto tai kansallispuisto kuvaisi rantoja parhaiten. Rannoilla ei ole mitaan kojuja, ei hodareita, jatskia, baareja, ei mitaan. Joka paikassa on kuitenkin suihkut ja siistit vessat. Hiekka ja vesi ovat molemmat tosi puhtaita. Kaikki mita vaki syo rannalla he tuovat mukanaan ja vievat roskat mennessaan. Siten rantsu ei muistuta mitaan nakemaamme - Valimerella on niita kojuja ja kaupustelijoita ja Malesiassa oli sitten niin luonnonmukaista, etta rannoilla oli roskia kookospahkinoista oksiin ja muuhun maa-ainekseen. Sit saaren muu luonto on ihan mieleton. Muistaakseni Jurassic Park on kuvattu taalla, eli osaatte kuvitella jyrkat kasvillisuuden kuorruttamat vuoret ja sumun.
No jaa, siinapa yleiskuvausta :) Alan taas paasta entiseen vauhtiin, koska nettikahvilanpitaja oli tanaan tuttavallinen ja olen vahan rentoutunut. Kissakin nukkuu :)
Tanaan oli snorklauspaiva. Vuokrattiin klo 8 snorkkelit, rapylat ja Pertulle myos bodyboard Snorkeling Bobista, ei suinkaan Sponge Pants Bobista, vaikka ma loppuun asti niin luulinkin. Sit hyokattiin Hanauma Bayhin snorklaamaan! Jesh! Korallit olivat kohtalaiset ja kalat varikkaita. Mun mielesta edelleen Thaimaan nakymat oli parhaat ja Pertusta Punaisenmeren, mutta talla kerralla meilla oli ehdottomasti parhaat snorkkelit. Snorklauksen jalkeen siirryttiin Waimanalo Bayhyn, jotta Perttu paasi kikkailemaan bodyboardillaan. Aallot olivat tolla rannalla oikein edulliset bodyboardingiin. Hyvinhan se sujui, tietty*. Naette sitten kuvat ;) Paivan paatteeksi kaytiin viela snorkailemassa Waikikin lahistolla ja tultiin hotellille viilentamaan kroppia. Iho (Marjalla) on palanut paikoitellen, yllatys oli etta myos varpaiden iho voi palaa?!
*Polttareiden jalkeen Pee ei ole ollut oikein entisellaan. Se tahtoo tehda kaikkia huimia juttuja, ennen se oli enempi down to earth..
Juu, mutta naissa hilpeissa tunnelmissa tanaan! Huominen viela kokonaan Oahulla, sit mauille neljaksi paivaksi. Sielta sit Tokioon jne. Jaksaa, jaksaa ;)
M&P
Seuraavaksi vahan tallaista yleisempaa. Lueskelin tanaan matkaoppaan orientaatiokappaletta, kun aloin paivalla pohdisekelmaan naiden ihmisten identiteettia. Etta vaikkakin nailla on amerikkalaiset passit ja on kuvernoorit etc. niin kehenkohan ne lopulta samaistuu? Havaji lasketaan kuuluvaksi Polyneesiaan joka rajautuu Uuteen Seelantiin, Paasiaissaariin ja Havajiin. Se on lahempana Japania kuin Jenkkeja. Vakea taalla on 1,2 miljoonaa, joista "aitoja" havajilaisia kaiketi aika vahan. Suuri osa on lahetystyontekijoiden, kauppiaiden ja siirtotyolaistan (tai mita ne nyt ovat, joita rahdataan kun omat tyontekijat loppuu..) jalkelaisia. Ja sitten oppaassa luki etta 90-luvulla dotcom-buumin aikaan tanne muutti kauheesti pohattoja ja nyt on kaynyt niin, etta Havajin kuvernoori on juutalainen nainen, joka on viela mantereelta kotoisin! Voi sentaan! Mutta hyva uutinen on siis se, etta 1970-luvulla on alkanut havajilaisuuden uusi nousu ja nykyaan havaji on toinen virallinen kieli, hulaa tanssitaan jalleen ja vanhat kasityotaidot ym. perinteet on heratetty eloon. Long live Hawai'i!
Ollaan muutenkin Pertun kanssa yritetty kategorisoida tata paikkaa, etta mistas tasta nyt on kyse ja mika tekee Havajista legendan? Ehka luonnonpuisto tai kansallispuisto kuvaisi rantoja parhaiten. Rannoilla ei ole mitaan kojuja, ei hodareita, jatskia, baareja, ei mitaan. Joka paikassa on kuitenkin suihkut ja siistit vessat. Hiekka ja vesi ovat molemmat tosi puhtaita. Kaikki mita vaki syo rannalla he tuovat mukanaan ja vievat roskat mennessaan. Siten rantsu ei muistuta mitaan nakemaamme - Valimerella on niita kojuja ja kaupustelijoita ja Malesiassa oli sitten niin luonnonmukaista, etta rannoilla oli roskia kookospahkinoista oksiin ja muuhun maa-ainekseen. Sit saaren muu luonto on ihan mieleton. Muistaakseni Jurassic Park on kuvattu taalla, eli osaatte kuvitella jyrkat kasvillisuuden kuorruttamat vuoret ja sumun.
No jaa, siinapa yleiskuvausta :) Alan taas paasta entiseen vauhtiin, koska nettikahvilanpitaja oli tanaan tuttavallinen ja olen vahan rentoutunut. Kissakin nukkuu :)
Tanaan oli snorklauspaiva. Vuokrattiin klo 8 snorkkelit, rapylat ja Pertulle myos bodyboard Snorkeling Bobista, ei suinkaan Sponge Pants Bobista, vaikka ma loppuun asti niin luulinkin. Sit hyokattiin Hanauma Bayhin snorklaamaan! Jesh! Korallit olivat kohtalaiset ja kalat varikkaita. Mun mielesta edelleen Thaimaan nakymat oli parhaat ja Pertusta Punaisenmeren, mutta talla kerralla meilla oli ehdottomasti parhaat snorkkelit. Snorklauksen jalkeen siirryttiin Waimanalo Bayhyn, jotta Perttu paasi kikkailemaan bodyboardillaan. Aallot olivat tolla rannalla oikein edulliset bodyboardingiin. Hyvinhan se sujui, tietty*. Naette sitten kuvat ;) Paivan paatteeksi kaytiin viela snorkailemassa Waikikin lahistolla ja tultiin hotellille viilentamaan kroppia. Iho (Marjalla) on palanut paikoitellen, yllatys oli etta myos varpaiden iho voi palaa?!
*Polttareiden jalkeen Pee ei ole ollut oikein entisellaan. Se tahtoo tehda kaikkia huimia juttuja, ennen se oli enempi down to earth..
Juu, mutta naissa hilpeissa tunnelmissa tanaan! Huominen viela kokonaan Oahulla, sit mauille neljaksi paivaksi. Sielta sit Tokioon jne. Jaksaa, jaksaa ;)
M&P
Catching waves at Sandy Beach
No niin, eka paiva Havajilla takana! Tunnelma on taysin eri kuin NYssa. Kaupunki on vaihtunut hiekkarantoihin ja kiireiset toihin harppovat konttorirotat rentoon surffikansaan. Saa on mita parhain, tyynehkoa ja lamminta n. 30. Mekin rentouduttais paikallisten tavoin jos osattais ;)
Peen kroppa ei ela viela Havajin aikaa, joten se herasi 4:30 lukemaan Harry Potteria. Aamiaisella oltiin ekoina 7:30 ja siten siis ekassa kohteessa jo _ennen_ ysia! Mahtavaa, tahti vaan kiihtyy :D Aamulla kiivettiin siis monen sadan metrin korkeuteen Diamond Head -kraateriin ja saatiin siita hyvasta diplomit :) Ajateltiin etta se on sopiva tapa aloittaa honeymoonersien Havaji-loma. Maisema kohti kaupunkia oli upea ja oli hienoa nahda kuinka pilvet keraantyvat vuorten paalle kaupungin ja rannan ollessa kirkkaassa auringossa. Tama Oahun saari ei ole jarin iso, mutta luonto tavattoman rikasta. Maisema muistuttaa jossain maarin Malesian Tiomania, mutta tarkempi erottelu saastetaan kotiin. Voidaan kayda yksityiskohdat lapi yhdessa kuvamateriaalin kanssa :) (Katahan toivoi kommentissaan tasmallisempaa otetta raportointiin...)
Lopun paivaa ajeltiin autolla pitkin poikin rantoja. Osassa oli surffareita, osassa body boardareita, osassa lapsiperheita ja eraassa mekin kastauduttiin, hehe. Vesi oli valtavan lamminta, kirkasta ja sellaista maitomaisen pehmeaa. Suomessa ollessa ei muistakaan milta lammin vesi tuntuu. Aurinkoa riitti koko paivaksi ja nyt vahan ihoa nipistelee. Huomiseksi ollaan suunniteltu snorkalusta.
Nyt ei juttua irtoa tan enempaa, kun ollaan taas tassa samassa originellissa nettikahvilassa. Omistajan kissa kiipeili just nappaimiston yli, kun Perttu syo leipaa je sekin kai olisi halunnut.
Naissa tunnelmissa jatketaan huomenna!
Niin, ja kumpikaan meista ei muuten koskaan oo ollut nain kaukana kotoota. Aikaeroa taitaa olla 13 tuntia, miettikaapa sita seikkaa!
M&P
Diamond Head Crater (760ft)
Sandy Beach
Kailua Beach
Malaekahana Beach
Sunset Beach
Ehukai Beach
Waikikin rantabulevardin iltamarkkinat
Peen kroppa ei ela viela Havajin aikaa, joten se herasi 4:30 lukemaan Harry Potteria. Aamiaisella oltiin ekoina 7:30 ja siten siis ekassa kohteessa jo _ennen_ ysia! Mahtavaa, tahti vaan kiihtyy :D Aamulla kiivettiin siis monen sadan metrin korkeuteen Diamond Head -kraateriin ja saatiin siita hyvasta diplomit :) Ajateltiin etta se on sopiva tapa aloittaa honeymoonersien Havaji-loma. Maisema kohti kaupunkia oli upea ja oli hienoa nahda kuinka pilvet keraantyvat vuorten paalle kaupungin ja rannan ollessa kirkkaassa auringossa. Tama Oahun saari ei ole jarin iso, mutta luonto tavattoman rikasta. Maisema muistuttaa jossain maarin Malesian Tiomania, mutta tarkempi erottelu saastetaan kotiin. Voidaan kayda yksityiskohdat lapi yhdessa kuvamateriaalin kanssa :) (Katahan toivoi kommentissaan tasmallisempaa otetta raportointiin...)
Lopun paivaa ajeltiin autolla pitkin poikin rantoja. Osassa oli surffareita, osassa body boardareita, osassa lapsiperheita ja eraassa mekin kastauduttiin, hehe. Vesi oli valtavan lamminta, kirkasta ja sellaista maitomaisen pehmeaa. Suomessa ollessa ei muistakaan milta lammin vesi tuntuu. Aurinkoa riitti koko paivaksi ja nyt vahan ihoa nipistelee. Huomiseksi ollaan suunniteltu snorkalusta.
Nyt ei juttua irtoa tan enempaa, kun ollaan taas tassa samassa originellissa nettikahvilassa. Omistajan kissa kiipeili just nappaimiston yli, kun Perttu syo leipaa je sekin kai olisi halunnut.
Naissa tunnelmissa jatketaan huomenna!
Niin, ja kumpikaan meista ei muuten koskaan oo ollut nain kaukana kotoota. Aikaeroa taitaa olla 13 tuntia, miettikaapa sita seikkaa!
M&P
Diamond Head Crater (760ft)
Sandy Beach
Kailua Beach
Malaekahana Beach
Sunset Beach
Ehukai Beach
Waikikin rantabulevardin iltamarkkinat
25 elokuuta 2007
Aloha
..ja terveiset Honolulusta, Waikiki Beachilta. Itsekin ollaan viela vahan hammentyneita etta miten me tanne paadyttiin. Matka oli nahkaas pitka ja monivaiheinen.
Aamulla ylos klo 5:30, metroon 6:07, lentokenttajunaan 6:55, check-innissa VIP-jonoon kun oltiin niin myohassa(!?) 7:45, kone Losiin 9:00, Losissa 12:00, Hawaijin koneeseen 15:15, Honolulun lentokentalla 17:50, auton vuokraus 18:30, hotellilla 19:35. Koneissa ei tarjoiltu ruokaa eika meilla ollut Exit-paikkoja. Pera luki Potteria ja ma Romeota ja Juliaa, joskin ma taisin enimmakseen nukkua.
Nyt kloku on 20:55 ja aamun lahdosta on kulunut 21 tuntia, kellon on 3 yolla New Yorkissa! Eli happy honeymoon vaan meille kaikille :D No ei sentaan, aivan mahtavaahan tama on! Ajateltiin korkata huoneessa ollut kalifornialainen shampanja ja istua iltaa partsilla. Rantaan on joitain kymmenia metreja ja ilma on trooppinen. Ei pollompaa ;)
Hotellissa ei oo nettia, mutta tama aikas erikoinen internet-kahvila loytyi (jalleen) Lonely Planetin avulla. Paastaan siis varmaan taaltakin maailman kolkasta postailemaan ihan tiuhasti.
Nyt vasyttaa kovasti, mutta tassa muutamia irrallisia ajatuksia tasta paivasta:
-olisi pitanyt vuorkata isompi auto. Nyt meilla on Ford Focus ja muilla muhkeat SUVt. _Tosi_ noloa! Ollaan ihan eurooppalaiset!
-En erota viela japanilaisia ja havajilaisia toisistaan. Taytyy yrittaa harjaannuttaa silmaa
-Vaikuttaa silta etta Hawaiji on mielentila. Ihmiset hiippailee sandaaleissaan ja rantavaatteissaan
-bongasin julkkiksen! Ihan oikeasti siis, muut ottivat siita valokuviakin. Ma en tieteenkaan, kun oon tottunut oleen, Benikin asuu Lassilassa ihan vieressa. Eli siis samassa lentsikassa oli Lostin Sayed. Wuhuuu!
Huomenna sit tsiigaileen paikkoja!
Mooooi!
M & P
Aamulla ylos klo 5:30, metroon 6:07, lentokenttajunaan 6:55, check-innissa VIP-jonoon kun oltiin niin myohassa(!?) 7:45, kone Losiin 9:00, Losissa 12:00, Hawaijin koneeseen 15:15, Honolulun lentokentalla 17:50, auton vuokraus 18:30, hotellilla 19:35. Koneissa ei tarjoiltu ruokaa eika meilla ollut Exit-paikkoja. Pera luki Potteria ja ma Romeota ja Juliaa, joskin ma taisin enimmakseen nukkua.
Nyt kloku on 20:55 ja aamun lahdosta on kulunut 21 tuntia, kellon on 3 yolla New Yorkissa! Eli happy honeymoon vaan meille kaikille :D No ei sentaan, aivan mahtavaahan tama on! Ajateltiin korkata huoneessa ollut kalifornialainen shampanja ja istua iltaa partsilla. Rantaan on joitain kymmenia metreja ja ilma on trooppinen. Ei pollompaa ;)
Hotellissa ei oo nettia, mutta tama aikas erikoinen internet-kahvila loytyi (jalleen) Lonely Planetin avulla. Paastaan siis varmaan taaltakin maailman kolkasta postailemaan ihan tiuhasti.
Nyt vasyttaa kovasti, mutta tassa muutamia irrallisia ajatuksia tasta paivasta:
-olisi pitanyt vuorkata isompi auto. Nyt meilla on Ford Focus ja muilla muhkeat SUVt. _Tosi_ noloa! Ollaan ihan eurooppalaiset!
-En erota viela japanilaisia ja havajilaisia toisistaan. Taytyy yrittaa harjaannuttaa silmaa
-Vaikuttaa silta etta Hawaiji on mielentila. Ihmiset hiippailee sandaaleissaan ja rantavaatteissaan
-bongasin julkkiksen! Ihan oikeasti siis, muut ottivat siita valokuviakin. Ma en tieteenkaan, kun oon tottunut oleen, Benikin asuu Lassilassa ihan vieressa. Eli siis samassa lentsikassa oli Lostin Sayed. Wuhuuu!
Huomenna sit tsiigaileen paikkoja!
Mooooi!
M & P
Greedy fish
"Hehe, greedy fish! This can only happen in Coney Island!" Kalalla oli siis kaksi koukkua suussaan ja kalastajat naureskelivat etta olipahan vaan ahne kala. Oli hauskaa kuunnella sita jupinaa ja selostusta, naa tyypit on kovia puhumaan ja kommentoimaan - kovaan aaneen.
Eilen oli siis vika paiva NYssa ja aurinko paistoi! Lahdettiin heti aamulla Coney Islandille ja Brighton Beachille, pois Manhattanilta, Brooklynin lapi aivan kaakkoon/etelaan. Siella on vanhahko huvipuisto, laitureita ja tietty hiekkaranta. Sielta itseasiassa laittelinkin teille muutamille tekstareita. Kata oli ainakin lahdossa Taiteiden yon viettoon ja Iipi oli liikenteessa Seran kanssa. Ja ainiin, melkein meinasi unohtua eras silmiinpistava piirre koko tuosta alueesta: Sinne on pakkautuneet kaikki NYn venalaiset, ukrainalaiset ym baltit. Kauppojen kyltit olivat suureksi osaksi kyrillisilla kirjaimilla ja kadulla kuului venajaa. Ihmiset olivat myos venalaisen nakoisia ja oli siella yksi turkis/karvahattuliikeikn ;)
Vaikka taisin viime postauksessa vahan kritisoida Lonely Planeteja, niin ainakin talla kerralla kirjan vinkit olivat tosi hyodyksi. Ajeltiin rannalta keskustaan pain ja mietittiin mita syotais. Italialaista, amerikkalaista ja meksikolaista oltiin syoty jo. Sit vaan napsakkaasti opaskirja auki ja etsimaan missa pain kaupunkia on kaikki intialaiset ravintolat. Paadyttiin ns. Curry Streetille ja syotiin Pertun mielesta huonotasoinen lounas. No mitapa ma tuohon sanomaan, kun en oo koskaan Intiassa kaynyt... Ainoa kokemus on Helsingin Namaskaarista :)
Sit laahustettiin viela Sohon lapi ja hurautettiin metrolla hotellille. Pakattiin kamat ja kaytiin yoburgerilla ja Irkku-pubissa vetamassa yhteen New Yorkin kokemukset: Pelkkaa hyvaa. Pertun mukaan "rahalla saa ja hevosella paasee". Mmmh.. huumorintaju on silla kuten ennenkin...
Ehka tama tasta. Kirjoitan uuden postin ja kerron mis ollaan ja miten tahan on tultu :D
M ja nyt myos P
Eilen oli siis vika paiva NYssa ja aurinko paistoi! Lahdettiin heti aamulla Coney Islandille ja Brighton Beachille, pois Manhattanilta, Brooklynin lapi aivan kaakkoon/etelaan. Siella on vanhahko huvipuisto, laitureita ja tietty hiekkaranta. Sielta itseasiassa laittelinkin teille muutamille tekstareita. Kata oli ainakin lahdossa Taiteiden yon viettoon ja Iipi oli liikenteessa Seran kanssa. Ja ainiin, melkein meinasi unohtua eras silmiinpistava piirre koko tuosta alueesta: Sinne on pakkautuneet kaikki NYn venalaiset, ukrainalaiset ym baltit. Kauppojen kyltit olivat suureksi osaksi kyrillisilla kirjaimilla ja kadulla kuului venajaa. Ihmiset olivat myos venalaisen nakoisia ja oli siella yksi turkis/karvahattuliikeikn ;)
Vaikka taisin viime postauksessa vahan kritisoida Lonely Planeteja, niin ainakin talla kerralla kirjan vinkit olivat tosi hyodyksi. Ajeltiin rannalta keskustaan pain ja mietittiin mita syotais. Italialaista, amerikkalaista ja meksikolaista oltiin syoty jo. Sit vaan napsakkaasti opaskirja auki ja etsimaan missa pain kaupunkia on kaikki intialaiset ravintolat. Paadyttiin ns. Curry Streetille ja syotiin Pertun mielesta huonotasoinen lounas. No mitapa ma tuohon sanomaan, kun en oo koskaan Intiassa kaynyt... Ainoa kokemus on Helsingin Namaskaarista :)
Sit laahustettiin viela Sohon lapi ja hurautettiin metrolla hotellille. Pakattiin kamat ja kaytiin yoburgerilla ja Irkku-pubissa vetamassa yhteen New Yorkin kokemukset: Pelkkaa hyvaa. Pertun mukaan "rahalla saa ja hevosella paasee". Mmmh.. huumorintaju on silla kuten ennenkin...
Ehka tama tasta. Kirjoitan uuden postin ja kerron mis ollaan ja miten tahan on tultu :D
M ja nyt myos P
24 elokuuta 2007
Let's go Mets!
Eilen nahtiin aurinko! Aaah!!! Ja heti tuli Katan sanoin Dallasit kainaloihin, eli ehka on ollut ihan hyva etta ollaan voitu tehda noi kaupunkikavelyt vahan pilvisemmassa saassa.
Ja siina missa aurinko oli ihana asia niin paha asia eilen oli, etta nain ilkeita jenkkeja. Kerron siita kun sen aika tulee. Ekaksi kuitenkin juttua Meatpacking Districtista.
Meilla on kaytossa Lonely Planet matkaoppaat, ollaan ostettu ne kaikista niista paikoista joissa ollaan oltu ja joihin ollaan menossa. Sit kotona ne on ihanan nuhjuisina kirjahyllyssa muistuttamassa tehdyista matkoista. Vaiks oppaat onkin verrattomia karttoineen ja kuvaliitteineen on Lonely Planet -matkailussa huonojakin puolia. Kirjoissa on runsaasti yksityiskohtia ja pikkunahtavyyksia - mm. Meatpacking District. Aamulla kun suunniteltiin reittia ihan innoissamme ympyroitin se alue ja katsottiin mihin siita paasee. Sit myohemmin kun kaveltiin kummallisen lihakoukkualueen lapi, missa miehilla oli veriset esiliinat ja sangoissa lihanpaloja, mietittiin etta kumpi sinne halusi ja milta nyt pitaisi tuntua ;) Vahan sama juttu Chelsea Piersien kanssa. Laiturit olivat laiturien nakoiset, paljon kivempi oli Chelsea Market, johon loydettiin ihan vahingossa.
Ja Chelsea Pierisilla tapahtui itseasiassa tuo alussa mainitsemani ilkean amerikkalaisen kohtaaminen. Mentiin sisaan yhteen kahvilaan, kun haluttiin istua hetkeksi ja ottaa pikkuset juomat. Tarjoilija ohjasi meidat poytaan ja pian Perttu painelikin jo jaakaapille ja tiskille maksamaan Fantaansa. No se tarjoilijapa kiihtyi ja tuli mua komentamaan "I told you guys, if you eat here, you order from me!" Kammottavaa, olipa kelju! Tai no ehka se oli ihan tavallinen mut mulle tuli paha mieli kun kukaan ei silittanyt ja sanonut honey ;)
Yleensakin toi kahvila-/ravintolakulttuuri on aika turhauttava protokollineen: Poytaanohjaus, ruokalistan selaus, tilaus, ruoan saapuminen, laskun tilaus, tipin laskeminen, maksaminen ja poistuminen. Kylla siihen varmasti tottuisi, mut Suomessa on kiva kun kahviloissa saa itse ottaa tiskilta eika tippeja anneta juuri missaan.
Brooklyn Bridgelta oli upeat maisemat, mutta itse Brooklyn oli kylla kiehtovampi. Yhtakkia oltiinkin ainoat valkoihoiset. Se tuli meille vahan yllatyksena. Oltiin liikennevaloissa kun valoihin pysahtyi jattilaismainen Escalade (tjsp) ja sisalta kuului musaa. Kysyin Pertulta etta mika tsipale ja se sanoi Going to da club, tai mika ikina olikaan ja artistina oli 50cent. En oo koskaan nahnyt Perttua niin valkoisena, siis tiedatteko valkoisena :D Ja mina siina samassa myos: Me liikutaan kulmikkaasti, ollaan jaykkiksia ja hintelia ja yritetaan kokoajan vieda mahdollisimman vahan tilaa ja pitaa vain hiljaista aanta. Ja meidan puhuma englanti on niin vaaranlaista! Lokaalit on aanekkaita, ne laulaa tai siis hoilaa ohimennessaan, valilla muutama tanssahtelee ja tekee liikkeita ja sit ne kailottaa. Ja ne on kaikki XL. Naurettiin etta P kylla hulahtais lapi hiphop-miesten t-paidoista, mun yli ne kavelis ;)
Illalla sit oli Mets vs. Padres. Mahtavaa! Stadion ei ollut ihan taysi, mutta elamys oli upea. Yleiso joi reippaasti ja liikehti tosi paljon. Ne kuljeskeli vessaan ja ostamaan juomaa, hodareita, popcornia ja valilla piti laulaa yhdessa Metsien kannatuslaulu. Mut eipa se mitaan, oli kiva nahda miten taalla ollaan. Ja ainiin, tassa kohdassa nain sen toisen ilkean jenkin. Eras katsoja sanoi toiselle katsojalle, etta seiso vaan mun edessa, I didn't want to see the game anyway.. Aikas toykee, eikomita?!
Huoh.. Taas tuli pitka posti vaikka ajattelin etta ei mulla kylla nyt oo mitaan asiaa. Jos aurinko pysyy esilla niin lahdetaan uimarannalle. Huomenna tosi aikaisin lento Havajille ja katsellaan sit miten blogin paivitys onnistuu.
Ja saa edelleen kommentoida. Timolta kuultiin Suomen terveiset ja Hesarista nahtiin etta siella oli ollu kauhea ukkonen.
Heido sit!
M. (P on jalleen painellut huoneeseen hoitamaan _tyopuheluita_!)
Meatpacking District
Chelsea Piers
Brooklyn Bridge
Brooklyn ja Fulton Street Mall
Pyorahdys hotellilla
Shea Stadium & Mets vs. Padres
Ja siina missa aurinko oli ihana asia niin paha asia eilen oli, etta nain ilkeita jenkkeja. Kerron siita kun sen aika tulee. Ekaksi kuitenkin juttua Meatpacking Districtista.
Meilla on kaytossa Lonely Planet matkaoppaat, ollaan ostettu ne kaikista niista paikoista joissa ollaan oltu ja joihin ollaan menossa. Sit kotona ne on ihanan nuhjuisina kirjahyllyssa muistuttamassa tehdyista matkoista. Vaiks oppaat onkin verrattomia karttoineen ja kuvaliitteineen on Lonely Planet -matkailussa huonojakin puolia. Kirjoissa on runsaasti yksityiskohtia ja pikkunahtavyyksia - mm. Meatpacking District. Aamulla kun suunniteltiin reittia ihan innoissamme ympyroitin se alue ja katsottiin mihin siita paasee. Sit myohemmin kun kaveltiin kummallisen lihakoukkualueen lapi, missa miehilla oli veriset esiliinat ja sangoissa lihanpaloja, mietittiin etta kumpi sinne halusi ja milta nyt pitaisi tuntua ;) Vahan sama juttu Chelsea Piersien kanssa. Laiturit olivat laiturien nakoiset, paljon kivempi oli Chelsea Market, johon loydettiin ihan vahingossa.
Ja Chelsea Pierisilla tapahtui itseasiassa tuo alussa mainitsemani ilkean amerikkalaisen kohtaaminen. Mentiin sisaan yhteen kahvilaan, kun haluttiin istua hetkeksi ja ottaa pikkuset juomat. Tarjoilija ohjasi meidat poytaan ja pian Perttu painelikin jo jaakaapille ja tiskille maksamaan Fantaansa. No se tarjoilijapa kiihtyi ja tuli mua komentamaan "I told you guys, if you eat here, you order from me!" Kammottavaa, olipa kelju! Tai no ehka se oli ihan tavallinen mut mulle tuli paha mieli kun kukaan ei silittanyt ja sanonut honey ;)
Yleensakin toi kahvila-/ravintolakulttuuri on aika turhauttava protokollineen: Poytaanohjaus, ruokalistan selaus, tilaus, ruoan saapuminen, laskun tilaus, tipin laskeminen, maksaminen ja poistuminen. Kylla siihen varmasti tottuisi, mut Suomessa on kiva kun kahviloissa saa itse ottaa tiskilta eika tippeja anneta juuri missaan.
Brooklyn Bridgelta oli upeat maisemat, mutta itse Brooklyn oli kylla kiehtovampi. Yhtakkia oltiinkin ainoat valkoihoiset. Se tuli meille vahan yllatyksena. Oltiin liikennevaloissa kun valoihin pysahtyi jattilaismainen Escalade (tjsp) ja sisalta kuului musaa. Kysyin Pertulta etta mika tsipale ja se sanoi Going to da club, tai mika ikina olikaan ja artistina oli 50cent. En oo koskaan nahnyt Perttua niin valkoisena, siis tiedatteko valkoisena :D Ja mina siina samassa myos: Me liikutaan kulmikkaasti, ollaan jaykkiksia ja hintelia ja yritetaan kokoajan vieda mahdollisimman vahan tilaa ja pitaa vain hiljaista aanta. Ja meidan puhuma englanti on niin vaaranlaista! Lokaalit on aanekkaita, ne laulaa tai siis hoilaa ohimennessaan, valilla muutama tanssahtelee ja tekee liikkeita ja sit ne kailottaa. Ja ne on kaikki XL. Naurettiin etta P kylla hulahtais lapi hiphop-miesten t-paidoista, mun yli ne kavelis ;)
Illalla sit oli Mets vs. Padres. Mahtavaa! Stadion ei ollut ihan taysi, mutta elamys oli upea. Yleiso joi reippaasti ja liikehti tosi paljon. Ne kuljeskeli vessaan ja ostamaan juomaa, hodareita, popcornia ja valilla piti laulaa yhdessa Metsien kannatuslaulu. Mut eipa se mitaan, oli kiva nahda miten taalla ollaan. Ja ainiin, tassa kohdassa nain sen toisen ilkean jenkin. Eras katsoja sanoi toiselle katsojalle, etta seiso vaan mun edessa, I didn't want to see the game anyway.. Aikas toykee, eikomita?!
Huoh.. Taas tuli pitka posti vaikka ajattelin etta ei mulla kylla nyt oo mitaan asiaa. Jos aurinko pysyy esilla niin lahdetaan uimarannalle. Huomenna tosi aikaisin lento Havajille ja katsellaan sit miten blogin paivitys onnistuu.
Ja saa edelleen kommentoida. Timolta kuultiin Suomen terveiset ja Hesarista nahtiin etta siella oli ollu kauhea ukkonen.
Heido sit!
M. (P on jalleen painellut huoneeseen hoitamaan _tyopuheluita_!)
Meatpacking District
Chelsea Piers
Brooklyn Bridge
Brooklyn ja Fulton Street Mall
Pyorahdys hotellilla
Shea Stadium & Mets vs. Padres
23 elokuuta 2007
Tarja, Tarja, Tarja!
Amerikkalaiset eivat totisesti ole vaatimatonta kansaa. Aamun NBC-studiokierroksella jattaydyin muusta seurueesta jalkeen jutellakseni toisen oppaan kanssa. Jo hississa oli tullut ilmi etta ollaan Suomesta, joten samasta aiheesta oli luonteva jatkaa. Opas oli sita mielta etta Jenkit (ts. Conan O'Brian) myotavaikutti voimakkaasti meidan nykyisen presidenttimme valintaan. Tekihan han Tarjalle kampanjan ja se etta Tarjan nakoinen mies(?) nakyi joka ilta telkkarissa auttoi myos Tarjaa saamaan lisaa aania, etenkin nuorilta.
Jaa voihan se olla noinkin mutta voihan se olla toisinkin. Mielestani Suomi on yha demokratia eika kansa ole kovin herkka propagandalle. Kaikki tekevat poliittiset paatoksensa itsenaisesti ja vaalisalaisuus on ylpeyden aihe. Toisin on talla puolen... Telkkari syytaa uutisia ja elamyksia ja erilaisiin kansanliikkeisiin on aika houkuttelevan tuntuista menna mukaan. Amerikkalaiset on niin yhteisollista kansaa etta hissimatkakin on kiva jakaa jutellen.
Mutta se siis Tarjasta, Conanista ja studiokierroksesta. Eilen oli poutapaiva, joten pystyttiin tekemaan Little Italyn ja China Townin kierrokset. Perttu luki oppaasta etta kiinalaiset valtaa alaa ja meita nauratti. Vuokraako ne liiketilaa kiharoissa peruukeissa ja viiksissa ja sit muuttaa ylakerran huoneistoon ja alkaa synnyttaa ;) Nain se kai on, silla tosiaan pikkuitaliassa oli valtavasti kiinalaisvaikutteita. Syotiin Italian puolella lounas ja kaveltiin aika ripeasti Kiinan lapi. Mennaan sinne parin viikon paasta oikeesti eika kumpikaan halunnut vaipua viela siihen synkkyyteen ja epamiellyttavyyden tunteeseen mika valtaa mielen kun tuijottaa niiden ruokalistaa tai katsoo liha/kalatiskeja. Huoh.. Luvassa on aika burgerintaytteisia paivia.
Wall Streetin pukumiesten ja jakkunaisten lomasta ajettiin metrolla Greenwich Villageen. Se onkin tosi kotoisan nakoinen alue. Aika englantilainen tai sanfranciscolainen - miten haluatte. Sellaisia kolmikerroksisia kerrostaloja, omat portaat, ovet ja takorautaiset portit. Gay-lesbian-kulttuuri ei tehnyt vaikutusta. Musta me ollaan Euroopassa tossa asiassa aika paljon edella. Homot ja lesbot asuvat heteroiden keskuudessa eika omia kaupunginosia ole. No jaa, me sitten erotellaan varin ja rodun perusteella. Laitetaan kiinalaiset, venalaiset ym. Ita-Helsinkiin ja asutaan me muut muualla!
Alkuillasta tehtiin pieni ostoskierros 5th Avenuella ja hyokattiin jalleen leffaan. Talla kerralla katsottiin Simpsons the Movie. Molemmat tunnustimme leffasta ulos tullessamme etta leffan vikat minuutit oli menneet vahan torkahdellessa. Rytmi ei vielakaan ole kaantynyt ihan kokonaan eivatka noi useiden kilsojen kavelylenkitkaan paljon mielta virkista. Eli aikasin nukkumaan ja aikaisin ylos.
Talle paivalle taitaa tulla kierros Queensissa ja illalla on Metsien (siis Mets, ei forest) matsi. Skipataan Broadwayn teatterit kun hinnat on niin korkeat. Jos saa on hyva mennaan perjantaina etelaan huvipuistoalueelle.
Eikohan siina ollut kaikki. Saa on viimeeksi elokuussa 1911 ollut nain kylma.
M. (Pee meni jo takas huoneeseen eli se ei ota vastuuta tekstin sisallosta ;)
NBC
China Town
Little Italy
Wall Street
Greenwich Village
Leffaliput ja hotellille
5th Avenue - Nike World, Diesel, Bloomingdale
Leffaan
Nukkumaan
Jaa voihan se olla noinkin mutta voihan se olla toisinkin. Mielestani Suomi on yha demokratia eika kansa ole kovin herkka propagandalle. Kaikki tekevat poliittiset paatoksensa itsenaisesti ja vaalisalaisuus on ylpeyden aihe. Toisin on talla puolen... Telkkari syytaa uutisia ja elamyksia ja erilaisiin kansanliikkeisiin on aika houkuttelevan tuntuista menna mukaan. Amerikkalaiset on niin yhteisollista kansaa etta hissimatkakin on kiva jakaa jutellen.
Mutta se siis Tarjasta, Conanista ja studiokierroksesta. Eilen oli poutapaiva, joten pystyttiin tekemaan Little Italyn ja China Townin kierrokset. Perttu luki oppaasta etta kiinalaiset valtaa alaa ja meita nauratti. Vuokraako ne liiketilaa kiharoissa peruukeissa ja viiksissa ja sit muuttaa ylakerran huoneistoon ja alkaa synnyttaa ;) Nain se kai on, silla tosiaan pikkuitaliassa oli valtavasti kiinalaisvaikutteita. Syotiin Italian puolella lounas ja kaveltiin aika ripeasti Kiinan lapi. Mennaan sinne parin viikon paasta oikeesti eika kumpikaan halunnut vaipua viela siihen synkkyyteen ja epamiellyttavyyden tunteeseen mika valtaa mielen kun tuijottaa niiden ruokalistaa tai katsoo liha/kalatiskeja. Huoh.. Luvassa on aika burgerintaytteisia paivia.
Wall Streetin pukumiesten ja jakkunaisten lomasta ajettiin metrolla Greenwich Villageen. Se onkin tosi kotoisan nakoinen alue. Aika englantilainen tai sanfranciscolainen - miten haluatte. Sellaisia kolmikerroksisia kerrostaloja, omat portaat, ovet ja takorautaiset portit. Gay-lesbian-kulttuuri ei tehnyt vaikutusta. Musta me ollaan Euroopassa tossa asiassa aika paljon edella. Homot ja lesbot asuvat heteroiden keskuudessa eika omia kaupunginosia ole. No jaa, me sitten erotellaan varin ja rodun perusteella. Laitetaan kiinalaiset, venalaiset ym. Ita-Helsinkiin ja asutaan me muut muualla!
Alkuillasta tehtiin pieni ostoskierros 5th Avenuella ja hyokattiin jalleen leffaan. Talla kerralla katsottiin Simpsons the Movie. Molemmat tunnustimme leffasta ulos tullessamme etta leffan vikat minuutit oli menneet vahan torkahdellessa. Rytmi ei vielakaan ole kaantynyt ihan kokonaan eivatka noi useiden kilsojen kavelylenkitkaan paljon mielta virkista. Eli aikasin nukkumaan ja aikaisin ylos.
Talle paivalle taitaa tulla kierros Queensissa ja illalla on Metsien (siis Mets, ei forest) matsi. Skipataan Broadwayn teatterit kun hinnat on niin korkeat. Jos saa on hyva mennaan perjantaina etelaan huvipuistoalueelle.
Eikohan siina ollut kaikki. Saa on viimeeksi elokuussa 1911 ollut nain kylma.
M. (Pee meni jo takas huoneeseen eli se ei ota vastuuta tekstin sisallosta ;)
NBC
China Town
Little Italy
Wall Street
Greenwich Village
Leffaliput ja hotellille
5th Avenue - Nike World, Diesel, Bloomingdale
Leffaan
Nukkumaan
22 elokuuta 2007
What did you end up having, honey?
Eilinen oli ostospaiva. Saat on totisesti olleet huonot, eli ollaan jouduttu lykkaamaan muutamia kivoja ulkokohteita tuonnemmaksi. Asteita on joku 20 ja sataa kaatamalla. Tasta syysta eilisesta muodostui ostoskeskuspaiva - eika haittaa yhtaan :)
Aamu alkoi Macy'sissa. Aika pian huomattiin etta se taisikin olla Manhattanin Stocka. Merkkivaatteita vain omilla osastoillaan eika yhtaan huppareita tai tossuja tai farkkuja. Sielta siirryttiin Sohoon Broadwayn kauppoihin ja nytpa tarppasi! Lyhyessa ajassa Marja sai hupparin (olin tahan asti varjotellyt t-paidassa, kts. edellinen postaus), kuudet sukat! Perttu sai farkut ja Reino-tohvelien nakoiset AirWalkin tossut.
Taman postauksen otsikon taustalla on seuraava tarina: Mun kengat olivat aivan lits-lats-marat ja mentiin toiveikkaina FootLockeriin. Siella meita palveli aarimmaisen aanekas ja sujuva, perin amerikkalainen myyja, joka ensin nauroi aanekkaasti mun "soaking Pumas" ja lopulta kun naki meidan postuvan kaupasta tuli viela nojailemaan mun hartiaan ja kysymaan nuo otsikon sanat. Meika vahan hamillaan sitten raoittamaan pussia ja nayttamaan etta hupparihan siella pohjalla makasi. Mita se minua kuulusteli, tulipa lahelle klahmimaan, mika ihmeen honey, kumman kiinnostuneita tyyppeja.. mmhh... Ja aina ne kysyy etta miten me voidaan.. "How are you guys doin'". No hyvinhan tassa...
Kaipaan jo sita etta voi istua lentokoneessa jonkun vieressa kahdeksan tuntia katsomatta kertaakaan kohti, kun voi bussissa kehonkielella, eli vyorymalla toisen yli, ilmaista jaavansa seuraavlla pysakilla ja sita hauskaa tarinaa kun Iipi oli moikannut pihalla tyyppia ja tama oli korjannut etta "ma en kylla asu taalla", eika siis tosiaankaan moikannut takaisin.
Sit piipahdettiin viela Rockefeller Centerissa ostamassa liput taman aamun (juu, klo 9:00 alkaa) NBC-studiokierrokselle. Reppu taynna tavaraa ja jalat edelleen aivan markina palattiin hotellille. Tassa kohdassa sisainen tutkinta on kesken, koska Perttu vaittaa etta ma myos nukuin, mutta ma kylla katsoin telkkaria - Pee goisas. Telkkarista tuli vanhoja Bill Cosbyja ja tuli kivat lapsuusajat mieleen. Ihailin tuolloin jossain maarin Rudya ja Oliviaa. Enka muista kummastelleeni yhtaan sita etta ne ovat mustia. Nyt tietenkin katsoin sarjaa siten etta "Tuossapa hyvin toimeentuleva musta perhe. Mukavaa etta tallaisiakin roolimalleja on tarjolla." Blaah.. Olis kivaa vaan joskus _katsella_ telkkaria, mut minkas teet kun aivoissa rapisee.
Illalla viela kaytiin syomassa Hard Rock Cafessa ja juteltiin mukavia. Kylla tassa reissussa on legendan ainekset. Tahan tullaan palaamaan viela moneen kertaan. En tieda kummassa on mukavampaa, reissussa vai naimisissa. Lyhyen kokemuksen perusteella suosittelen molempia :)
ma ja Pera
Ai niin. Kaansin blogin tekstit suomeksi, et aitikin ymmartaa ja nyt kaikki voivat kommentoida. Ei tarvii rekisteroitua Bloggeriin!
Aamu alkoi Macy'sissa. Aika pian huomattiin etta se taisikin olla Manhattanin Stocka. Merkkivaatteita vain omilla osastoillaan eika yhtaan huppareita tai tossuja tai farkkuja. Sielta siirryttiin Sohoon Broadwayn kauppoihin ja nytpa tarppasi! Lyhyessa ajassa Marja sai hupparin (olin tahan asti varjotellyt t-paidassa, kts. edellinen postaus), kuudet sukat! Perttu sai farkut ja Reino-tohvelien nakoiset AirWalkin tossut.
Taman postauksen otsikon taustalla on seuraava tarina: Mun kengat olivat aivan lits-lats-marat ja mentiin toiveikkaina FootLockeriin. Siella meita palveli aarimmaisen aanekas ja sujuva, perin amerikkalainen myyja, joka ensin nauroi aanekkaasti mun "soaking Pumas" ja lopulta kun naki meidan postuvan kaupasta tuli viela nojailemaan mun hartiaan ja kysymaan nuo otsikon sanat. Meika vahan hamillaan sitten raoittamaan pussia ja nayttamaan etta hupparihan siella pohjalla makasi. Mita se minua kuulusteli, tulipa lahelle klahmimaan, mika ihmeen honey, kumman kiinnostuneita tyyppeja.. mmhh... Ja aina ne kysyy etta miten me voidaan.. "How are you guys doin'". No hyvinhan tassa...
Kaipaan jo sita etta voi istua lentokoneessa jonkun vieressa kahdeksan tuntia katsomatta kertaakaan kohti, kun voi bussissa kehonkielella, eli vyorymalla toisen yli, ilmaista jaavansa seuraavlla pysakilla ja sita hauskaa tarinaa kun Iipi oli moikannut pihalla tyyppia ja tama oli korjannut etta "ma en kylla asu taalla", eika siis tosiaankaan moikannut takaisin.
Sit piipahdettiin viela Rockefeller Centerissa ostamassa liput taman aamun (juu, klo 9:00 alkaa) NBC-studiokierrokselle. Reppu taynna tavaraa ja jalat edelleen aivan markina palattiin hotellille. Tassa kohdassa sisainen tutkinta on kesken, koska Perttu vaittaa etta ma myos nukuin, mutta ma kylla katsoin telkkaria - Pee goisas. Telkkarista tuli vanhoja Bill Cosbyja ja tuli kivat lapsuusajat mieleen. Ihailin tuolloin jossain maarin Rudya ja Oliviaa. Enka muista kummastelleeni yhtaan sita etta ne ovat mustia. Nyt tietenkin katsoin sarjaa siten etta "Tuossapa hyvin toimeentuleva musta perhe. Mukavaa etta tallaisiakin roolimalleja on tarjolla." Blaah.. Olis kivaa vaan joskus _katsella_ telkkaria, mut minkas teet kun aivoissa rapisee.
Illalla viela kaytiin syomassa Hard Rock Cafessa ja juteltiin mukavia. Kylla tassa reissussa on legendan ainekset. Tahan tullaan palaamaan viela moneen kertaan. En tieda kummassa on mukavampaa, reissussa vai naimisissa. Lyhyen kokemuksen perusteella suosittelen molempia :)
ma ja Pera
Ai niin. Kaansin blogin tekstit suomeksi, et aitikin ymmartaa ja nyt kaikki voivat kommentoida. Ei tarvii rekisteroitua Bloggeriin!
21 elokuuta 2007
Statue of Cheese!
"Mom, I can see the Statue of Liberby!" "I can see the Statue of Cheese!" En tieda mita vikaa meidan silmissa oli, mutta pikkulapsista poiketen onnistuimme nakemaan ainoastaan Vapauden patsaan.
Eilisen ohjelma oli siis aika taynna vakio-turisti-nahtavyyksia. Aamu alkoi ajamalla metrolla vaaraan suuntaan. Erittain poikkeuksellista, mutta minkas teet kun jalleen piti juosta ja varmistaa metrosta istumapaikat. Siina sitten hyvasta tuurista maireina aloimme kuulostella kuulutuksia ja aivan painvastaiseen suuntaanhan sita mentiin. Eipa tuo haitannut - kaupungissa on nahtavyyksia joka suunnalla. Aamun ekaksi kohteeksi valikoitui nain kohtalon oikusta Central Park, jossa tehtiin pitkan puoleinen kavelylenkki.
Puistosta pikakaveltiin 5th Avenueta pitkin Empire State Buildingiin ja loput nahtavyydet listattuina taman postauksen lopussa. Tuossa kavellessa tulin tehneeksi erilaisia havaintoja joista kayn tassa lapi muutaman:
I <3 New York, elikkas meika tykkaa. Amerikkalaiset on lystikkaita tyyppeja ja niita on kylla joka lahtoon. On aika vaikeeta tavoittaa amerikkalaisuuden ydinta. Ehka sita kuvaa parhaiten 10-vuotiaan pojan kommentti eraassa haastattelussa CNN:lla "I'm getting the best education I can have to be what ever I want to be!" Tassa poika siis kuvasi oman koulunsa perusopetusta, kaikki tuntui olevan mahdollista eika ylisanoja saastelty. Joskus aidille kuvasin amerikkalaisten perusluonnetta kayttamalla vertauskuvaa yksijalkaisen miehen halusta kiiveta Himalajalle. Amerikkalaiset eivat nae tassa mitaan ongelmaa vaan painavat T-paitoja, leiriytyvat vuoren juurelle kannustamaan ja seuraavat projektin etenemista kuudelta eri uutiskanavalta tosiajassa. Eli tasta kaikesta on siis kyse - kaikki onnistuu!
Toinen kiintoisa seikka on hmm.. miten sen nyt sanoisi.. Ehka jokin mielikuvituksen ja mielikuvien realisoituminen, lihaksi tuleminen. Talla tarkoitan siis sita, etta taksit todella ovat keltaisia, Chrysler Building on upea, ihmiset (ja ma) syovat Hot Dogeja, Tiffanylta saa jalokivia, kaupunkilaiset tuovat kukkia lauantaina kuolleiden palomiesten tapaturmapaikalle. Tuntuu silta kuin olisi keskella hienoja lavasteita. Vaikea uskoa etta tallaista oikeasti on jossakin. Ja sitten sekin viela, etta kun kaytiin eilen katsomassa se Matt the Medusa -elokuva, niin siina ne seikkaili mm. New Yorkissa. Meika myhaili ja bongaili tuttuja nurkkia. Samoin ne oli pitkaan Lontoossa ja sieltakin tunnistettiin monta paikkaa :D
Hehe.. Taman matkan jalkeen voi olla hupsua katsoa mitaan New York - Tokio - Hong Kong -akselilla tapahtuvaa leffaa kun on itse ollut paikalla. Samasta syystahan Teho-osasto -sarjaa oli kiusallista katsoa Warner Bros -studiovierailun jalkeen. Amerikkalaiset olivat muuten positiivisin nakemani yleiso - elamoivat, nauroivat ja taputtivat kesken leffan.
Kirjoittelen tata jalleen hotellin aamiaishuoneessa. Kohta lahdetaan kaupungille. Saat on olleet tosi kylmat ja pitaa varmaan ostaa huppari. Mahan lahdin reissuun yksilla sukilla (!?) ja yhdella pitkahihaisella t-paidalla. Pakatessani hoin vain etta Dubai 45astetta. Nyt taalla New Yorkissa on siis alle 20 eli galsaa, hyrrrr...
Eipa kummempia, toivottavasti kotona on kaikki kivasti ja kiitti Kata, kun sain lukaista sen sun puheen viela :)
M ja P
Central Park
5th Avenue
Empire State Building
WTC
Battery Park / Statue of Liberty
Times Square ja leffa Meduusa kostaa kolmannen kerran tjsp..
Hotellille nukkumaan klo 22:00
Eilisen ohjelma oli siis aika taynna vakio-turisti-nahtavyyksia. Aamu alkoi ajamalla metrolla vaaraan suuntaan. Erittain poikkeuksellista, mutta minkas teet kun jalleen piti juosta ja varmistaa metrosta istumapaikat. Siina sitten hyvasta tuurista maireina aloimme kuulostella kuulutuksia ja aivan painvastaiseen suuntaanhan sita mentiin. Eipa tuo haitannut - kaupungissa on nahtavyyksia joka suunnalla. Aamun ekaksi kohteeksi valikoitui nain kohtalon oikusta Central Park, jossa tehtiin pitkan puoleinen kavelylenkki.
Puistosta pikakaveltiin 5th Avenueta pitkin Empire State Buildingiin ja loput nahtavyydet listattuina taman postauksen lopussa. Tuossa kavellessa tulin tehneeksi erilaisia havaintoja joista kayn tassa lapi muutaman:
I <3 New York, elikkas meika tykkaa. Amerikkalaiset on lystikkaita tyyppeja ja niita on kylla joka lahtoon. On aika vaikeeta tavoittaa amerikkalaisuuden ydinta. Ehka sita kuvaa parhaiten 10-vuotiaan pojan kommentti eraassa haastattelussa CNN:lla "I'm getting the best education I can have to be what ever I want to be!" Tassa poika siis kuvasi oman koulunsa perusopetusta, kaikki tuntui olevan mahdollista eika ylisanoja saastelty. Joskus aidille kuvasin amerikkalaisten perusluonnetta kayttamalla vertauskuvaa yksijalkaisen miehen halusta kiiveta Himalajalle. Amerikkalaiset eivat nae tassa mitaan ongelmaa vaan painavat T-paitoja, leiriytyvat vuoren juurelle kannustamaan ja seuraavat projektin etenemista kuudelta eri uutiskanavalta tosiajassa. Eli tasta kaikesta on siis kyse - kaikki onnistuu!
Toinen kiintoisa seikka on hmm.. miten sen nyt sanoisi.. Ehka jokin mielikuvituksen ja mielikuvien realisoituminen, lihaksi tuleminen. Talla tarkoitan siis sita, etta taksit todella ovat keltaisia, Chrysler Building on upea, ihmiset (ja ma) syovat Hot Dogeja, Tiffanylta saa jalokivia, kaupunkilaiset tuovat kukkia lauantaina kuolleiden palomiesten tapaturmapaikalle. Tuntuu silta kuin olisi keskella hienoja lavasteita. Vaikea uskoa etta tallaista oikeasti on jossakin. Ja sitten sekin viela, etta kun kaytiin eilen katsomassa se Matt the Medusa -elokuva, niin siina ne seikkaili mm. New Yorkissa. Meika myhaili ja bongaili tuttuja nurkkia. Samoin ne oli pitkaan Lontoossa ja sieltakin tunnistettiin monta paikkaa :D
Hehe.. Taman matkan jalkeen voi olla hupsua katsoa mitaan New York - Tokio - Hong Kong -akselilla tapahtuvaa leffaa kun on itse ollut paikalla. Samasta syystahan Teho-osasto -sarjaa oli kiusallista katsoa Warner Bros -studiovierailun jalkeen. Amerikkalaiset olivat muuten positiivisin nakemani yleiso - elamoivat, nauroivat ja taputtivat kesken leffan.
Kirjoittelen tata jalleen hotellin aamiaishuoneessa. Kohta lahdetaan kaupungille. Saat on olleet tosi kylmat ja pitaa varmaan ostaa huppari. Mahan lahdin reissuun yksilla sukilla (!?) ja yhdella pitkahihaisella t-paidalla. Pakatessani hoin vain etta Dubai 45astetta. Nyt taalla New Yorkissa on siis alle 20 eli galsaa, hyrrrr...
Eipa kummempia, toivottavasti kotona on kaikki kivasti ja kiitti Kata, kun sain lukaista sen sun puheen viela :)
M ja P
Central Park
5th Avenue
Empire State Building
WTC
Battery Park / Statue of Liberty
Times Square ja leffa Meduusa kostaa kolmannen kerran tjsp..
Hotellille nukkumaan klo 22:00
20 elokuuta 2007
New York, New York
Terveisia Milford Plazan aamiaisloungesta. Paatettiin pystyttaa blogi, kun tassa aamiaishuoneessa on aika houkuttelevasti naita tietsikoita. Katsotaan miten paastaan paivittamaan matkan edetessa, mutta nyt ainakin viikon ajan pitaisi onnistua ihan hyvin.
Aika vauhdilla tanne saavuttiin - itseasiassa ihan juostiin... Kun oltiin paasty lapi passintarkastusten huomattiin etta ihmiset alkoivat kiihdyttaa askeliaan ja juosta. No niinpa mekin sitten. Saavuttiin eraille porteille & lippuautomaateille siten ensimmaisten joukossa, mutta eipa meilla ollut mitaan tietoa mita siina olisi pitanyt tehda. Ekoja kuitenkin oltiin ja tunnettiin valtavaa mielihyvaa ;) Lopulta kiirehtimisen ansiosta ehdittiin 5:05 lahtevaan paikallisjunaan, joka tuntui tuolloin tosi tarkealta. Ajatella jos siita olis myohastytty ;) (Taman toiminnan vuoksi varmaan ymmartanette myos blogin osoitteen, hehe)
Sit ulos junasta ja mika naky!!! Mulla meni varmasti leuat sijoiltaan kun maisema oli niin mahtava! En voinut uskoa, ihan kuin leffoissa! Siiman varassa sinkoileva Spiderman vain puuttui. Ehka sekin nahdaan viela. Kaiken nakoisia ihmisia, limusiineja, keltaisia takseja, isoja autoja, ravintoloita, pilvenpiirtajia, tiedatte mita tarkoitan.
Kaveltiin rinkat selassa sateenvarjon alla hotellille, koska tassa kohdassa ajateltiin etta on hyva saastaa roposia. Hotelli onkin muuten tosi hyvassa paikassa, korttelin verran sivussa Times Squarelta, taalla keskella Broadwayta. Nyt ollaan syoty aamiainen ja hyokataan ekaan kohteeseen. Kellohan alkaakin olla sopivasti 9:00
Marja & Pera.
Ja kiitti kaikille lauantaista! "Laulaisin teille kiitokseksi, mutta valitettavasti aikataulu ei anna myoden.."
Aika vauhdilla tanne saavuttiin - itseasiassa ihan juostiin... Kun oltiin paasty lapi passintarkastusten huomattiin etta ihmiset alkoivat kiihdyttaa askeliaan ja juosta. No niinpa mekin sitten. Saavuttiin eraille porteille & lippuautomaateille siten ensimmaisten joukossa, mutta eipa meilla ollut mitaan tietoa mita siina olisi pitanyt tehda. Ekoja kuitenkin oltiin ja tunnettiin valtavaa mielihyvaa ;) Lopulta kiirehtimisen ansiosta ehdittiin 5:05 lahtevaan paikallisjunaan, joka tuntui tuolloin tosi tarkealta. Ajatella jos siita olis myohastytty ;) (Taman toiminnan vuoksi varmaan ymmartanette myos blogin osoitteen, hehe)
Sit ulos junasta ja mika naky!!! Mulla meni varmasti leuat sijoiltaan kun maisema oli niin mahtava! En voinut uskoa, ihan kuin leffoissa! Siiman varassa sinkoileva Spiderman vain puuttui. Ehka sekin nahdaan viela. Kaiken nakoisia ihmisia, limusiineja, keltaisia takseja, isoja autoja, ravintoloita, pilvenpiirtajia, tiedatte mita tarkoitan.
Kaveltiin rinkat selassa sateenvarjon alla hotellille, koska tassa kohdassa ajateltiin etta on hyva saastaa roposia. Hotelli onkin muuten tosi hyvassa paikassa, korttelin verran sivussa Times Squarelta, taalla keskella Broadwayta. Nyt ollaan syoty aamiainen ja hyokataan ekaan kohteeseen. Kellohan alkaakin olla sopivasti 9:00
Marja & Pera.
Ja kiitti kaikille lauantaista! "Laulaisin teille kiitokseksi, mutta valitettavasti aikataulu ei anna myoden.."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)